perjantai 17. tammikuuta 2014

Laiskuus



Sanomalehti osaa sitten välillä olla ärsyttävä. Tänään se julkaisi ihan kuin kiusallaan kuntoilujuttuja. Juuri kun minä koen sisäisiä kouristuksia kuntoilun puutteesta.

On kamala pakkanen, toistakymmentä astetta. Ei sellaiseen voi ulos lähteä. Pysyn sisällä. Onneksi minulla on ne Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä ostetut villasukat. Muistan lämmöllä villasukkakauppiasta, jonka koju sijaitsi juuri siinä Musiikkisalissa, jonka ylioppilaskunta on nyt päättänyt kaupallisista syistä poistaa musiikkiryhmien käytöstä. Mutta en usko, että siellä tulevaisuudessa myydään villasukkiakaan. Se on liian pientä bisnestä rahanhimoisille.

Nyt moni karaistunut maaseutulainen lukee blogiani huvittuneena. Toistakymmentä astetta eikä voi mennä ulos. Näin se vaan on. Silmistä vuotaa vettä ja yskittää. Ei se näin ollut lapsena. Hiihtoreissuilla Jyväskylän Laajavuoressa ja Tuomiojärvellä oli varmaan kaksikymmentä ellei kolmekymmentäkin astetta, eikä haitannut yhtään.

"Lenkkeilijän vai laiskimuksen geenit?", otsikoi Lehti ja pisti kuvaksi lenkkitossut. Tekstissä selostettiin tutkimuksia, joiden mukaan on geeneistä kiinni, kuka jaksaa lenkkeillä ja käydä kuntosalilla ja kuka ei. Oli rottakokeitakin tehty. Kuvassa Oblomov, geeniveljeni laiskuudessa. 




Minun kuntoiluni on siinä, että kävelen työmatkat Töölöntorilta Kruununhakaan ja takaisin. Paitsi pakkasella. En kävele hikivauhtia. Poikkean melkein aina jossakin: Suomalaisessa tai Akateemisessa kirjakaupassa, Kymppikirjastossa, kahvilassa...

Aivan kuin ärsyttääkseen Lehti julkaisi myös jutun "Mies talviunilla".  Siinä kerrottiin miehestä, jolla on talvisin nukkumisongelma. Minulla ei ole yhtä pahaa ongelmaa, mutta talvi ei minuakaan piristä. Paljon parempi oli syksy, juuri sellainen harmaa, kostea, hämärä ja leuto kuin tuo juuri päättynyt.

Kaiken huipuksi Lehti julkaisi kunto-ohjelman sohvaperunoille. Siinä ensimmäisenä kohtana kehotettiin menemään ulos ja tekemään joitakin helppoja puhdetöitä, kuten pihatöitä tai lumen kolaamista.

Just joo. Menisinkös kolaamaan Töölöntoria? Ensinnäkään inulla ei ole kolaa eikä torilla lunta kuin pari senttiä.

Lehden jutut eivät ehkä ärsyttäisi niin, jos ne eivät olisi sattuneet aika herkkään hetkeen. Minä nimittäin varasin juuri äskettäin ajan lääkärin vuositarkastukseen. Edellisestä vuositarkastuksesta on kolme vuotta. On tainnut tulla hieman viivytellyksi.

Enää tarkastajana ei ole edes vanha tuttu Eeva-lääkäri, josta olen aikaisemmin moneen kertaan kirjoittanut (ks tästä vierestä tunniste "Eeva-lääkäri"). Hän on vaihtanut työpaikkaa. Ensin pitää käydä laboratoriossa. Sen vuoksi minä aloitan heti ruokavalion, ettei taas tule kolesteroliongelmia. Juusto pois, makkara pois, jäätelö pois yms. Jos pidän tiukkaa itsekuria, eiköhän kolesteroli kolmessa viikossa tokene kelvolliseksi? Nuo alussa mainitsemani kouristukset kuntoilun aloittamisesta jäävät kyllä toteutumatta niin kauan kun pakkaskausi jatkuu.  
Kuvassa lenkkitossuni todisteeksi, että kyllä aikeita kyllä on.





5 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Hienot lenkkarit. Käyttämättömän näköiset.

Heidi kirjoitti...

Perun sanani, suurensin kuvan. On näköjään käytetty.

Sari KS kirjoitti...

Minua ahdistaa myös nuo kuntoilu/laihdutus kirjoitukset. Olen liikkuvaista sorttia mutta nyt olen liikunta ja työ kiellossa. Selkä meni lakkoon ja töissä olin viimeksi joulukuun alussa. Päivät sujuu villasukkia neuloen ja äänikirjaa kuunnellen. Nyt ei niin kovasti harmita, kun ulkona oli aamulla -26 mutta tavoitteena on kuntoon ennen kesää.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, joutilaisuus on ihanaa. Itsehän sen voi määrittää kuinka aikansa täällä viettää. Itse pidän päämäärättömästä kävelystä sekä tuolloin mm. taidenäyttelyyn/kahvilaan/ravintolaan ruokailemaan ajautumisesta. Kokemista sekä katseltavaa riittää, puhumattakaan tuumailemisesta. Kävelen lähes paikkaan kuin paikkaan; käveleminen on nautinto. On ilo vain olla. Kaipa se joutilaisuus on itselläni sitä, että on vaan niin mukavaa tehdä semmoisia itselle mielekkäitä juttuja; työnikin kuuluu niihin mielekkäisiin juttuihin. Maailma on täynnä innostavia asioita mm. taide, lukeminen, ruoka ja kohtaamiset...ja ennen kaikkea suloinen joutilaisuus.
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...

Heidi, hyvä että suurensit. Käytetyt on. Kävelin niillä koko kesän. Pisimmät lenkit mökiltä postilaatikolle 3 km.

Sari, kiinnostaisi tietää, mitä äänikirjoja kuuntelet. Minulle ne ovat kokematon alue. Suositteletko?

-unna-, päämäärättömät kävelyt ovat minullekin elämys. Harmi, että Helsingin tuntee niin hyvin, että ei voi eksyä. Ulkomaiden vieraissa kaupungeissa minulle on hyvin tärkeää yrittää eksyä, ja siinä olen monta kertaa onnistunut loistavasti. Kerran kauan sitten Istanbulissa siitä tuli suorastaan ikimuistoinen elämys.

Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...