Sanomalehti
osaa sitten välillä olla ärsyttävä. Tänään se julkaisi ihan kuin kiusallaan
kuntoilujuttuja. Juuri kun minä koen sisäisiä kouristuksia kuntoilun
puutteesta.
On
kamala pakkanen, toistakymmentä astetta. Ei sellaiseen voi ulos lähteä. Pysyn
sisällä. Onneksi minulla on ne Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä ostetut
villasukat. Muistan lämmöllä villasukkakauppiasta, jonka koju sijaitsi juuri siinä
Musiikkisalissa, jonka ylioppilaskunta on nyt päättänyt kaupallisista syistä poistaa
musiikkiryhmien käytöstä. Mutta en usko, että siellä tulevaisuudessa myydään
villasukkiakaan. Se on liian pientä bisnestä rahanhimoisille.
Nyt
moni karaistunut maaseutulainen lukee blogiani huvittuneena. Toistakymmentä
astetta eikä voi mennä ulos. Näin se vaan on. Silmistä vuotaa vettä ja yskittää.
Ei se näin ollut lapsena. Hiihtoreissuilla Jyväskylän Laajavuoressa ja
Tuomiojärvellä oli varmaan kaksikymmentä ellei kolmekymmentäkin astetta, eikä
haitannut yhtään.
"Lenkkeilijän
vai laiskimuksen geenit?", otsikoi Lehti ja pisti kuvaksi lenkkitossut.
Tekstissä selostettiin tutkimuksia, joiden mukaan on geeneistä kiinni, kuka
jaksaa lenkkeillä ja käydä kuntosalilla ja kuka ei. Oli rottakokeitakin tehty. Kuvassa Oblomov, geeniveljeni laiskuudessa.
Minun
kuntoiluni on siinä, että kävelen työmatkat Töölöntorilta Kruununhakaan ja
takaisin. Paitsi pakkasella. En kävele hikivauhtia. Poikkean melkein aina
jossakin: Suomalaisessa tai Akateemisessa kirjakaupassa, Kymppikirjastossa,
kahvilassa...
Aivan
kuin ärsyttääkseen Lehti julkaisi myös jutun "Mies talviunilla". Siinä kerrottiin miehestä, jolla on talvisin
nukkumisongelma. Minulla ei ole yhtä pahaa ongelmaa, mutta talvi ei minuakaan
piristä. Paljon parempi oli syksy, juuri sellainen harmaa, kostea, hämärä ja leuto
kuin tuo juuri päättynyt.
Kaiken
huipuksi Lehti julkaisi kunto-ohjelman sohvaperunoille. Siinä ensimmäisenä
kohtana kehotettiin menemään ulos ja tekemään joitakin helppoja puhdetöitä,
kuten pihatöitä tai lumen kolaamista.
Just
joo. Menisinkös kolaamaan Töölöntoria? Ensinnäkään inulla ei ole kolaa eikä torilla lunta
kuin pari senttiä.
Lehden
jutut eivät ehkä ärsyttäisi niin, jos ne eivät olisi sattuneet aika herkkään
hetkeen. Minä nimittäin varasin juuri äskettäin ajan lääkärin
vuositarkastukseen. Edellisestä vuositarkastuksesta on kolme vuotta. On tainnut tulla hieman viivytellyksi.
Enää
tarkastajana ei ole edes vanha tuttu Eeva-lääkäri, josta olen aikaisemmin
moneen kertaan kirjoittanut (ks tästä vierestä tunniste "Eeva-lääkäri"). Hän on vaihtanut työpaikkaa. Ensin pitää käydä
laboratoriossa. Sen vuoksi minä aloitan heti ruokavalion, ettei taas
tule kolesteroliongelmia. Juusto pois, makkara pois, jäätelö pois yms. Jos
pidän tiukkaa itsekuria, eiköhän kolesteroli kolmessa viikossa tokene kelvolliseksi? Nuo
alussa mainitsemani kouristukset kuntoilun aloittamisesta jäävät kyllä
toteutumatta niin kauan kun pakkaskausi jatkuu.
Kuvassa lenkkitossuni todisteeksi, että kyllä aikeita kyllä on.
5 kommenttia:
Hienot lenkkarit. Käyttämättömän näköiset.
Perun sanani, suurensin kuvan. On näköjään käytetty.
Minua ahdistaa myös nuo kuntoilu/laihdutus kirjoitukset. Olen liikkuvaista sorttia mutta nyt olen liikunta ja työ kiellossa. Selkä meni lakkoon ja töissä olin viimeksi joulukuun alussa. Päivät sujuu villasukkia neuloen ja äänikirjaa kuunnellen. Nyt ei niin kovasti harmita, kun ulkona oli aamulla -26 mutta tavoitteena on kuntoon ennen kesää.
Hei, joutilaisuus on ihanaa. Itsehän sen voi määrittää kuinka aikansa täällä viettää. Itse pidän päämäärättömästä kävelystä sekä tuolloin mm. taidenäyttelyyn/kahvilaan/ravintolaan ruokailemaan ajautumisesta. Kokemista sekä katseltavaa riittää, puhumattakaan tuumailemisesta. Kävelen lähes paikkaan kuin paikkaan; käveleminen on nautinto. On ilo vain olla. Kaipa se joutilaisuus on itselläni sitä, että on vaan niin mukavaa tehdä semmoisia itselle mielekkäitä juttuja; työnikin kuuluu niihin mielekkäisiin juttuihin. Maailma on täynnä innostavia asioita mm. taide, lukeminen, ruoka ja kohtaamiset...ja ennen kaikkea suloinen joutilaisuus.
-unna-
Heidi, hyvä että suurensit. Käytetyt on. Kävelin niillä koko kesän. Pisimmät lenkit mökiltä postilaatikolle 3 km.
Sari, kiinnostaisi tietää, mitä äänikirjoja kuuntelet. Minulle ne ovat kokematon alue. Suositteletko?
-unna-, päämäärättömät kävelyt ovat minullekin elämys. Harmi, että Helsingin tuntee niin hyvin, että ei voi eksyä. Ulkomaiden vieraissa kaupungeissa minulle on hyvin tärkeää yrittää eksyä, ja siinä olen monta kertaa onnistunut loistavasti. Kerran kauan sitten Istanbulissa siitä tuli suorastaan ikimuistoinen elämys.
Dessu
Lähetä kommentti