- Montako
Dessua tarvitaan vaihtamaan työhuoneen kattolamppu?
Vastaus:
ei yhtään, sillä kyllä neiti B. vaihtaa sen.
Kulunut
vitsi tuli ajankohtaiseksi, kun astuin joulutauon jälkeen työhuoneeseeni, eikä
sohvaryhmän yläpuolella kiikkuva kattolamppu syttynyt. Tärkeä vieras oli
tulossa istumaan siihen lampun alle, joten minulle tuli kiire korjata vika.
Kiiruhdin
hakemaan vahtimestaria, mutta hän ei ollut kopissaan. Päätin vaihtaa lampun
itse ja hain keittiötikkat, sellaiset joissa on putkijalat, kaksi porrasta ja
taso, jolla täpärästi mahtuu seisomaan.
Juuri
silloin siihen saapui entinen sihteerini neiti B ja ihmetteli puuhaani. Selitin
ongelman. Siihen hän sanoi nuo alussa siteeratut vitsin sanat ja jatkoi: - Työturvallisuus ennen kaikkea!
Olen
ennenkin havainnut, että neiti jostakin syystä pitää minua kömpelönä. Epäili
selvästi, että putoaisin.
Keittiötikkaat
eivät kelvanneet, piti päästä korkeammalle, sillä vanhan talon huoneet ovat
korkeat. Hain varastosta pitkät tikkaat. Neiti riisui korkokenkänsä, kiipesi
ensimmäiset askelmat ja komensi minut kääntymään selin ja katselemaan ikkunasta
ulos. Lyhyehkö kolttu, ei saa tirkistellä. Ja juuri olin ajatellut pyytää lupaa
ottaa kännykkäkameralla kuvan julkaistavaksi sarjassa Vuoronvarausviraston sihteerien
monipuoliset työtehtävät.
Mutta tuli
toinenkin ongelma. Huoneessa oli hämärää eikä neiti nähnyt. Tarvittiin
taskulamppu. Sellainen oli laatikossa. Sain uuden käskyn seisoa tikkaiden
vieressä ja näyttää lampulla valoa ylös
Hirvitti
kyllä. Neiti keikkui tikkailla korkealla ja tarvitsi molemmat kädet työhön.
Varauduin nappaamaan kopin, jos hän putoaisi. Toisaalta tiesin, että hän on
taitava apinanhommissa, hän on käynyt sirkuskoulun, pärjää trapetsilla, osaa
heittää voltteja ja kävellä käsillään. Olen nähnyt.
Ei
pudonnut. Enkä tirkistellyt! Lamppu tuli vaihdetuksi ja valo syttyi.
Vanha
lamppu oli ollut vanhaa mallia, uusi oli uutta mallia, raskas ja iso pötikkä.
Mielestäni ei kovin kaunis sohvaryhmän yläpuolella, ei edes virastossa saati
sitten kodissa. Energiaa se kyllä säästää, ja se on tietysti pääasia.
Ihmettelen, eikö noita voisi tehdä myös esteettisesti kelvollisiksi.
Otin kuvan
vasta kun työ oli valmis ja neiti mennyt. Kuten kuvasta näkyy,
lamppurakennelman ylin kupu jäi vähän vinoon. Ei se noin voi jäädä. Jonkun
pitää kiivetä oikaisemaan.
Sitten
tuli vielä tieto, että tärkeä vieras ei päässytkään tulemaan vaan tapaaminen
siirtyi.
3 kommenttia:
Huomiota herättää tuo köyhän miehen kupu. Kertoo siitä ettei ainakaan vuorovarausratkaisupäällikön virastossa tuhlailla verorahoja! :)
Samaan kiinnitin huomiota, varsin vaaatimaton varjostin ja ruma lamppu. Olen varastoinut itselleni suuren määrän hehkulamppuja, jotten joudu moisia rumistuksia käyttämään. Niin ja tervetuloa takaisin!
Näin köyhä on vain nykyinen työhuoneeni. Menetin isomman ja fiinimmän, kun siirryin puolieläkkeeelle. Entisessä huoneessa oli sohvaryhmän yläpuolella kruunu. Lisäksi oli itämainen matto. Sinne pääsi vain sihteerin huoneen läpi, joten siellä sai olla rauhassa, kun sihteeri pysäytti suuren osan tulijoista.
Kyllä tuntee itsensä vähäpätöiseksi nykyisessä huoneessa, joka on pieni kuin siivouskomero.
Dessu
Lähetä kommentti