Ensin
hajosi pölynimuri. Kyllä se imi, mutta ääni muuttui niin kuin olisi sirkkeli
soinut. Ehkä vähän käryäkin tuli. Ei sellaista uskaltanut käynnissä pitää.
No, ei se
mitään, onhan minulla harja ja kihveli. Kyllä niillä siivous hoituu kunnes
ehdin käydä marketissa ostamassa uuden. Olihan imuri jo useamman vuoden
palvellut. Kannoin sirkkelin kellarikomeroon odottamaan pois kuljetusta.
Sitten
hajosi partatrimmeri. Se ei muuttunut sirkkeliksi vaan lopetti vähäisenkin
hurinansa. No, eipä hätää tässäkään. Asianhan voi hoitaa manuaalisesti tai
jättää jonkin aikaa hoitamatta kokonaan. Sanoohan tyylitietoinen sihteerini,
että minulle sopisi pidempi sänki kuin nykyisen kuusimillinen. Sinne vaan
partakone kellarikomeroon imurin viereen.
Sitten
poksahti työhuoneeni pöytälamppu. Se oli sellainen energiansäästölamppu, jonka
oli määrä kestää 10000 tuntia tai jotain sellaista. Muistelen ottaneeni sen
käyttöön pari kolme vuotta sitten. Pitääpä etsiä taskulaskin jostakin laatikon
perältä ja laskea, kertyykö parissa kolmessa vuodessa 10000 tuntia.
Enempää
energiansäästölamppuja minulla ei ollut varastossa, joten ruuvasin reikään
vanhanaikaisen. Poksahtanut lamppu siirtyi kellarikomeroon. Tiedän, että se on
ongelmajätettä ja vaatii kuljetuksen ongelmajätekonttiin. Sellainen on
Sortti-asemalla Konalassa.
Seuraavaksi
DVD alkoi oikutella. Kun työnsin levyn sisään, se kehtasi ilmoittaa, että
"tuntematon levytyyppi". Ihan tavallinen levyhän se on, mutta kone
taitaa luulla, että tarjoan sille meetwurstisiivua. No, kun veivaan levyä
sisään - ulos - sisään - ulos useamman kerran, se lopulta tunnistaa levyn ja
voin tallentaa sille televisiosta tulleen elokuvan.
DVD-kone
ei siis joudu kellariin, mutta huolestumista häiriö aiheuttaa. Uusia
tallettavia DVD-koneita ei jostain käsittämättömästä syystä ei ole enää moneen
vuoteen valmistettu. Minulla on kyllä kaksi varakonetta tallella, mutta
molemmat vanhoja ja paljon käytettyjä. Miten sitten käy, kun ne kaikki ovat
tiensä päässä?
Kuvassa
Länglmäveden kesäkotini savusaunan nurkka. Hirsien veistäjän tekninen
osaaminen oli sitä luokkaa, että 108 vuotta on nurkka tuulia ja tuiskuja kestänyt
eikä ole vinksalleen mennyt.
1 kommentti:
Juuri tähän perustuu nykyinen kaupankäynti. Jos vehkeet eivät säry nopeasti, kaupankäynti hidastuu. Pesukoneet kestävät nykyään pari vuotta. Minun Siemensini on kestänyt jo 36 vuotta. Osataan kelvollista tehdä muttei haluta. - Nykyään kaikella on kyllä hinta, muttei siitä riippumatonta arvoa. Kaikki on myytävänä, kunhan hinnasta sovitaan. Esimerkiksi Paikkarin torppa, jota ei halua kunta eikä valtio riesakseen. Sillä ei ole arvoa, pelkkä hinta vain.
Lähetä kommentti