maanantai 25. marraskuuta 2013

Kulta-aika



 

Olen katsellut televisiota, kuten kuvasta näkyy. Yle-Teemalta on tullut neljä päivää kestänyt elokuvafestivaali.  
 
 

On syytä kiittää Yleä tällaisesta. Festivaalin ohjelma osoitti ammattimaista osaamista ja näkemystä. Tällaista herkkua on harvoin tarjolla. Osan elokuvista olen katsonut suorana, loput olen ottanut talteen myöhempää katsomista varten.  

Olen huomannut, että kahta elokuvaa enempää ei pidä kerralla ahnehtia, muutoin tarkkaavaisuus kärsii. Tähän mennessä olen katsonut Carl Th. Dreyerin "Jeanne D´Arcin kärsimykset", Rossellinin "Rooma -avoin kaupunki", Franjun "Silmät ilman kasvoja", Mankiewiczin "Kaikki Eevasta", Melvillen "Punainen ympyrä" ja lisäksi Zizekin dokumentin "Elokuvan salattu ideologia".  

Myöhempää katsomista jäävät odottamaan von Trierin "Melancholia", Dessinin "Rififi", Alfredsonin "Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja", Almodóvarin "Iho jossa elän", Sophia Coppolan "Somewhere", Malickin "Elämän puu" ja Buñuelin "Kulta-aika", joka tätä kirjoittaessani juuri tulee tallennukseen ja josta lainaan tälle tekstille otsikon.  

Monet näistä elokuvista olen nähnyt ennenkin. Muistelisin, että ainakin Dreyer, Rossellini, Melville , Dessin ja Buñuel tulivat tutuiksi jo teinien elokuvakerhossa Jyväskylässä. Sellaisia kerhoja ei enää ole - kaupallinen viihde-elokuva on jyrännyt yli. Suuri vahinko.  

Elokuvamaku on tietenkin yksilöllistä ja satunnaisella seikalla - kuten väsymyksellä - on suuri vaikutus katsomiskokemukseen. Listalla on kaksi ohjaajaa, joiden sopivuudesta itselleni en ole aivan vakuuttunut: von Trier ja Almodóvar. Kummankaan tuotantoon en ole suuressa mitassa syttynyt, vaikka olenkin aika monta nähnyt. Mutta kuten sanottu, sattumalla on voinut olla vaikutusta, sillä tunnen useita fiksuja ihmisiä, jotka arvostavat näitä suuresti. Molemmilla on kulttiohjaajan mainetta.  

Päivän Hesarissa Alma-median toimitusjohtaja marmatti tuttuun tapaan Ylen saamasta rahoituksesta, jota hän pitää liioiteltuna. Minä olen täysin toista mieltä. Mielestäni eduskunta teki harvinaisen viisaan päätöksen Ylen rahoituksesta ja vieläpä yksimielisesti, mitä pidän yllättävänä. Yksi puolue näyttää nyt jälkikäteen kyllä rimpuilevan irti alkuperäisestä päätöksestä - totta kai. Siinä mediatalot ovat kyllä kritiikissään oikeassa, että ALV:n määrääminen sanomalehdille juuri nyt keskellä murroskautta oli huonosti harkittu toimenpide.  

Jos Ylen rahoitus menisi niin kuin kaupallinen media toivoo, ensimmäiseksi lakkautuslistalle joutuisi varmasti juuri Teema-kanava, jonka tarjonta ei ole katsojamäärien kärjessä. Jäisivät elokuvafestivaalit ja muut kulttuuriohjelmat näkemättä.  

Tilalle saisimme kaupallisten kanavien herkkuantia. Katsoin ohjelmalehdestä, millaista se olisi ollut festivaalielokuvien aikaan.  Mm. tällaista: Ruotsin miljonääriäidit, Mystinen ihmisjahti, Miten Jethro Rostedt myy asuntoja hypnoosissa, Paljasta pintaa, Sexcetera - touhua Tonavalla, Rekkakuskit jäällä, Scandal - naisen raivo, Paris Hiltonin maailma, Tatuointistudio Helsinki, Massiivinen tuho, Maksulliset miehet jne.  

Onneksi meillä on Yle.

 

5 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Minä pidän Trieristä ja Aldomovarista. Eilen katsoin Kaikki Eevasta ja lauantana elokuvat Punainen ympyrä ja Pappi lukkari talonpoika kuppari. Elokuvat pitäisi kuitenkin katsoa elokuvateatterissa, kotisohvalla keskittyminen ei ole samaa luokkaa.

Heidi kirjoitti...

Anteeksi, siis Pappi, lukkari, talonpoika vakooja. On elokuvakerhoja olemassa vieläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, elokuvista tuli mieleeni mm. seuraavat kirjailijat;

Nuorena nukkunut, Frans Eemil Sillanpään

Hurskas kurjuus, Frans Eemil Sillanpään

Hiiriä ja ihmisiä (engl. Of Mice and Men)John Steinbeckin

Émile François Zola,n teokset

Zizekin sekä Bunuelin olen nähnyt, molemmat ovat minusta erinomaisia teoksia. Minusta Kulta-aika kertoo rakkaudesta toden sanattomasti, sen kätketyistä tunteista kaiken. Minusta se on kaunis ja syvällinen elokuva.

Katsoin viikonloppuna Dreyerin "Jeanne D´Arcin kärsimykset", mykistyin sen koskettavuudesta ja ajattelin kuinka ihminen on itsekeskeisyydessään kammottava.

Sophia Coppolan "Somewhere" katson seuraavaksi.
-unna-

Roope Dessutom kirjoitti...


Piti oikein tarkistaa, onko se Almodóvar vai Aldomovar. Edellinen on oikein. Sekoittajana taitaa olla Italian entinen murhattu pääministeri Aldo Moro.

Hyvä ja kiinnostava ohjaaja, maailma jotenkin hyvällä tavalla vino, jännittävästi eroottinen. Pidin aika lailla tästä festivaalielokuvasta. Samoin pidin Naisia hermoromahduksen partaalla. Välillä on tullut vaikeammin nautittavia. Varmaankin olin väsynyt, ettei edes erotiikka virkistänyt.

Harvinaista, että joku mainitsee hienoja kotimaisia, kuten -unna- Sillanpään. Minulle F. E. on jokakesäinen pakollinen luettava. Loppukesän hellepäivänä tuoli keskelle laajaa kukkaniittyä ja Sillanpäätä luettavaksi. Siinä ymmärtää universumin.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

Kulta-aika kuvaa intohimoa sekä estoja...minua se ainakin naurattaa; että voisikin samallalailla itsekkin olla käyttäytymisessään holtiton.
Almadovarin elokuvat ovat taas jollain kierolla tavalla käsittämättömän eroottisia ja sopivasti vinksahtaneita--Pidän niistä paljon.
-unna-



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...