Helsinkiin
palattuani olen taas päässyt aloittamaan vanhan lempipuuhani: kävelykierrokset
kaupungilla. Välillä tuntuu, että vajaassa kolmessa kuukaudessa Helsinki on
muuttunut paljon. Ihan kuin tämä ei olisi enää sama kaupunki kuin keväällä.
Sää on
suosinut kierroksiani. Kaupunki on täynnä turisteja. Tunnelma on toisenlainen
kuin talvella. Ihan kuin olisin jossakin etelän suuressa kaupungissa.
Tänään ja lähipäivinä
raportoin blogissani vastaan tulleita ihmeitä. Helsinkiläiset ovat tietysti
itsekin törmäilleet näihin nähtävyyksiin, mutta olen lukijalaskureista
havainnut, että blogiani luetaan melko paljon muualla kuin Helsingissä.
Kohde 1. Bussipysäkki Kampissa
Ei
kovinkaan kaukana kodistani on uudenlainen raitiovaunu- / bussipysäkki. Se
avattiin aivan äskettäin Taiteiden Yönä osana Helsingin designpääkaupunkivuoden
teemaa. Sen on suunnitellut Stefan Lindfors, se sama joka on tullut tunnetuksi
astioista, huonekaluista, valaisimista ja erityisesti ympyriäisestä
vesipullosta ja käärmeen näköisestä dildosta.
Pysäkki on
prototyyppi, jota kehitellään kokemuksen myötä. Tarkoitus on, että tätä
rakennetaan tärkeimpiin liikenteen solmukohtiin. Katos on huomattavasti isompi
kuin entinen. Niitä on nyt tehty kaksi kappaletta Tennispalatsin viereen
Fredrikinkadulle. Erityistä on, että pysäkkirakennelman kaikki ikkunat ovat eri
muotoisia. Ne on tehty vaikeasti särkyvästä turvalasista, sillä selvää on, että
aggressiiviset henkilöt hyökkäävät näin omaleimaisen rakennuksen kimppuun.
Katoksen sisään pääsee edestä ja takaa. Aikataulu- ja muuta informaatiota varten katoksessa on neljä 42 tuuman näyttöä. Pieni pöytä on, jos haluaa vaikkapa kirjoittaa. Penkin vieressä on koukku käsilaukun ripustamista varten. Vieressä on tyyliin sopiva roskakori.
Täytyy myöntää, että pidin pysäkistä heti ensinäkemältä. Se ei ole aivan tavanomainen reagointitapa minulle, yleensä olen aika epäilevä aluksi. Tässä oli kuitenkin jotakin sympaattista. Roskakori herätti pysäkillä seisovien kesken ihmettelyä. Miten se tyhjennetään? Vai onko sitä tarkoitus tyhjentää ollenkaan? Siinä ei ole luukkuja tai saumoja, joista sen voisi avata. Vai onko se roskakori ollenkaan? Ehkä se on jonkinlainen koriste?
Harvinaista, että Helsingissä aletaan kadulla puhua tuntemattomien kanssa. Se on hyvä merkki.
Kuvissa pysäkkirakennelma eri puolilta. Pyöreä pytikkä on se roskakori.
Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.
2 kommenttia:
WOW, aivan mahtava pysäkki. Toivottavasti tulisi uusia katoksia, erilaisia niin saisi jotain väriä kaupunki-elämään.
Lapsuudessani Helsinkissä oli vihreitä muovilaatikoita joissa odotettiin bussia. Kukaan ei puhunut kenellekkään eikä kännykät soinnut. Tosin, ainoa mikä muuttunut lapsuudestani, ihmiset puhuvat pysäkillä, kännykkäänsä :D
Hyi vittu mitä yrjötyksiä nuo pysäkit.
Lähetä kommentti