Lähestyvä
kesä sekoittaa ajatuksia. Eilen kirjoittelin uutta tarinaa blogiin. Aiheena oli
äskeinen käyntini Tukholmassa. Olin hääjuhlassa, kävin museoissa, vaeltelin
kaupungilla. Kirjoituksesta tuli kuitenkin sen verran sekava sepustus, että en
kehdannut sitä lähettää. Ajatukset karkailivat, en osannut keskittyä.
Lähestyvä
kesä tarjoaa mahdollisuuden muuttaa elämäntyyliä. Olen vuosikymmenet viettänyt
suuren osan kesästä kesäkodissani Längelmäveden rannalla. Muutos
kaupunkielämään on valtava. On hiljaisuutta, on rauhaa. Toisaalta on myös
paljon vieraita - sekä kotimaasta että ulkomailta, tänä kesänä ainakin
Ruotsista, Belgiasta, Saksasta, Italiasta ja Espanjasta.
Suurin
muutos on kuitenkin tavallisen arkipäivän sisällössä. Töölöntorilla minulla ei
ole mahdollisuutta fyysiseen työhön. Längelmävedellä on. Minulla on puutarha,
kasvimaa, kukkapenkkejä, yrttipenkki, rantapajukkoa, metsääkin. Niissä on käyttöä
lapiolle, rautakangelle, sahalle, moottorisahalle, raivaussahalle, trimmerille,
silppurille, kirveelle, ruohonleikkurille, puhumattakaan rakentamisessa
tarvittavista työkaluista. Minullahan on suunnitteilla uusi käymälä, kuten
aiemmin kerroin.
Viihde-elektroniikkaa
välttelen, vaikka on sitäkin mukana. Tietokoneeseen minulla syntyy talven
mittaan jonkinasteinen addiktio. Siitä yritän rimpuilla kesällä irti. Läppäri
on kyllä mukana, sillä joudun tekemään alkukesästä erään työhön liittyvän
tekstin, etätyönä. Mutta nettiin en helposti pääse, yhteys on huono. Pitää ajaa
lähemmäksi lähikaupunkia, jos aikoo saada yhteyden sujuvaksi. Siihen en ihan
joka päivä viitsi ryhtyä.
Kesäperinteisiini
kuuluu kierrellä lähialueen tapahtumissa. Tampereen näyttelyt ja museot, Vanhan
kirjallisuuden päivät, lähipitäjien kesäteatterit ja konsertit, Mäntän
taidenäyttelyt, Oriveden opiston yleisötilaisuudet ja monet muut, kaikki
tällaiset kuuluvat kesäohjelmaani.
Päättyneen
talvikauden illat ja pitkälle yöhön olen yleensä istunut sormet tietokoneen
näppäimistöllä. Nyt on aika katkaista tämä riippuvuus ja vetää rukkaset käteen.
(Harmikseni en löytänyt kuvavarastostani kuvaa kunnon rukkasista. Pitää tyytyä
näppylähanskoihin.)
Katko
tekee hyvää, suosittelen. Kirjoittamisen sijaan vietän myöhäisillat
kuljeskelemalla pitkin rantoja, istuskelemalla laiturilla, soutelemalla,
saunomalla, kuuntelemalla kesäyön ääniä. Puolieläkeläisenä olen ensimmäistä
kertaa puolijoutilas alkukesän ajan. Ainoastaan yksi virkamatka on tiedossa: Berliini
kesäkuun puolivälissä. Loppukesästä ei ole mitään. Helsingissä tuskin käyn
muutoin kuin vieraita hakemassa / viemässä satamissa ja lentokentällä.
Kiitän
lukijoitani ja toivotan hyvää kesää. Erityisesti kiitän Teitä, jotka olette
vilkkaasti kommentoineet juttujani. Kiitos myös Teille, jotka olette kommentoineet sähköpostitse. Lähipäivinä katoan maisemista. Jos kesästä
hengissä selviän, palaan tänne syksyllä hyvissä ajoin ennen joulumarkkinoiden
avautumista.
3 kommenttia:
Kuulostaa kadehdittavalta. Olen siis taas kateellinen, olen kateellinen ihminen. Minäkin lähden Berliiniin, tosin alkukesästä, jospa pääsen jossain vaiheessa mökille (omaa ei ole, mutta isällä ja äidillä ja muutamalla ystävällä on). Pari lomaviikkoa on alkukesästä, ja suurin osa elokuussa. Rakastan loppukesää. Hienoa kesää sinne Längelmäelle, on ollut ilo lukea blogiasi. Syksyllä "tavataan".
Rauhallista kesää ja tervetuloa Vanhan kirjallisuuden päivlle!
Hei,
Löysin tämän blogisi ja heti karkaat kesälaitumille!
Itsekkin olen tulossa sinnepäin kesälaitumille, nimittäin Kuorevedelle. Tosin molemmat kunnathan kuuluvat nykyään Suur-Jämsään.
Käyn joka kesä Mäntän kesätaidenäyttelyssä ja Joenniemessäkin. Olisi mukava lukea sinun arvostelusi ko. näyttelyistä.
Rauhaisaa ja mukavaa kesälomaa!
Lähetä kommentti