perjantai 17. helmikuuta 2012

Onkohan se jokin neuroosi?

Kun lähden kotoa, melkein aina palaan kynnykseltä takaisin keittiöön tarkistamaan, ettei sähköhella ole jäänyt päälle. Koskaan ei ole jäänyt. Tämä tarkistus kuitenkin toistuu aina samanlaisena kuin mikäkin kirkollinen rituaali. 

Ennen kuin painan kotioven kiinni ja astun hissiin, tarkistan, että avain on taskussa. Samoin bussilippu, lompakko, kännykkä ja Sisu-aski. Aina ne kaikki ovat taskussa, sillä olen tehnyt saman tarkistuksen kertaalleen jo eteisen puolella. Tämä kuitenkin toistuu aina samanlaisena kuin mikäkin kirkollinen rituaali. 

Aina kun aloitan julkisen esiintymisen, tarkistan vaivihkaa jo vuoroani odotellessa, että housujen vetoketju on kiinni ja solmio on kohdallaan. Aina ne ovat. Tämä kuitenkin toistuu aina samanlaisena kuin mikäkin kirkollinen rituaali. 

Välillä huomaan, että jopa kirjoittaessani minulla on taipumus toistella samoja muotoiluja. 

(Kuvassa se Sisu-aski. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)

3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Siihen aikaan kun housuissa vielä oli napit, muusikot kutsuivat sepaluksen tarkistamista nimellä glissando.
Kotiavainten (ja lompakon) tarkistaminen on asia jonka oppii viimeistään sitten kun on odotellut pitkän aikaa kiinteistöhuollon miestä ja maksanut sille sitten aika summan!

Anonyymi kirjoitti...

Eikös vetoketju vasta varsinainen glissando olekin?

Roopelle kiitokset mainiosta blogista. Dessutom, kiitos myös Rydmanille samaan syssyyn ja samasta syystä!

Anonyymi kirjoitti...

Aamun hymyt. Joskus minullakin oli Sisut aina mukana, xylitolia tietenkin, mutta vihreässä tai mustassa laatikossa.

t. Kallaveden tyttö



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...