Ennen kuin painan kotioven kiinni ja astun hissiin, tarkistan, että avain on taskussa. Samoin bussilippu, lompakko, kännykkä ja Sisu-aski. Aina ne kaikki ovat taskussa, sillä olen tehnyt saman tarkistuksen kertaalleen jo eteisen puolella. Tämä kuitenkin toistuu aina samanlaisena kuin mikäkin kirkollinen rituaali.
Välillä huomaan, että jopa kirjoittaessani minulla on taipumus toistella samoja muotoiluja.
(Kuvassa se Sisu-aski. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)
3 kommenttia:
Siihen aikaan kun housuissa vielä oli napit, muusikot kutsuivat sepaluksen tarkistamista nimellä glissando.
Kotiavainten (ja lompakon) tarkistaminen on asia jonka oppii viimeistään sitten kun on odotellut pitkän aikaa kiinteistöhuollon miestä ja maksanut sille sitten aika summan!
Eikös vetoketju vasta varsinainen glissando olekin?
Roopelle kiitokset mainiosta blogista. Dessutom, kiitos myös Rydmanille samaan syssyyn ja samasta syystä!
Aamun hymyt. Joskus minullakin oli Sisut aina mukana, xylitolia tietenkin, mutta vihreässä tai mustassa laatikossa.
t. Kallaveden tyttö
Lähetä kommentti