Tämä alkoi vilustumisesta. Siitä tuli paha. Se ei ole ohi vieläkään, aina vaan yskittää. Lopullisesti elämä meni vituralleen, kun liukastuin kauppaan mennessäni ja nilkka muljahti. Sitä piti mennä näyttämään lääkärille. Onneksi Töölön tapaturma-asema on vain muutaman korttelinkulman takana.
Nilkka oli nyrjähtänyt, paranee itsekseen, näin lääkäri totesi. Siitä asti olen klenkannut. Paljon en ole edes yrittänyt liikkua. Liukastumisessa kävi lisäksi niin, että jotenkin onnistuin puraisemaan huuleni rikki, ja se turposi.
Kaveri, joka kävi kylässä, kehtasi epäillä, että minuun on tarttunut suu- ja sorkkatauti, kun molemmissa mainituissa paikoissa on vikaa. Meinasin potkaista, mutta ymmärsin, että kipeällä jalalla se ei ole viisasta. Ehkä potkaisen sitten kun olen parantunut.
Maanantaina palaan työhön, mutta harmikseni en voi kävellä työmatkaa, vaikka lopultakin kadut olisivat sulaneet kuntoon talven liukkaudesta.
Sairausloma osui harvinaisen haitalliseen kohtaan. Kaikki meni sekaisin, matka Berliiniin siirtyi tuonnemmaksi, aikataulut pettivät, tehtäviä jäi rästiin. Tämän vaikutukset säteilevät viikkojen päähän.
Elokuvia tuli katsotuksi ja musiikkia kuunnelluksi, niitä 50- ja 60-luvuilta tärkeitä, kuten edellisessä kirjoitin. Hyllyistä löytyi mainittujen Cramin, Moody Bluesin, Bandin, Wigwamin lisäksi sellaisia unohtuneita aarteita kuin Colosseun, Blood Sweat &Tears, Chigago, Spencer Davis Group, Trafic, Argent, Crosby & Nash & Stills, Frank Zappa & Mothers, Jefferson Airplane, Jimi Hendrix Experience. Tällaisista nimistä pääosa on kai nykyihmiselle tuntemattomia, mutta olen tullut ymmärtämään, että blogin lukijoissa taitaa olla joitakin, joille tällaiset ovat tuttuja, sukupolvijuttu, kuten minulle.
Elokuvapuolella tuli katsotuksi varmaankin puolet Hitchcockin tuotannosta, mainittujen kultakauden tuotantojen lisäksi mm. Linnut, Marnie, Frenzy, Vaarallinen romanssi, Väärä mies, Kauriin merkeissä, 39 askelta, Rebecca, Notorius, Minä tunnustan, Täydellinen rikos, Varkaitten paratiisi.
Kirjoitushommat on syytä jättää flunssan ajaksi syrjään. Blogiin saattaa singahtaa turhan tylyjä juttuja ja kommentteja ja niiden kirjoittajia tulee herjatuksi liikaa. - Kiukuttelun vaara ei ole ohi vieläkään, sillä kuten alkuriveillä arvelin, pysyn pahalla päällä vielä toista viikkoa.
Kuvan kiukuttelija en ole minä vaan Pessisen ukko. Hän asui lapsuudenkotini lähellä ja oli usein rähjäpäällä. Piirsin hänestä tämän kuvan vihkooni vuonna 1957.
6 kommenttia:
Tuota noin... Minulla yksi mielipide jonka tuon nyt julki, loukkasi se ketä tahnsa. Olen aina ihmetellyt kun jonkun blogista suututaan. Blogi on jokaisen julkinen päiväkirja ja päiväkirjaan saa kirjoittaa omat näkemykset asioihin. Ei ole olemassa oikeaa/väärää tunnetilaa. Jos kirjoittajalla on huono päivä niin miksi hänen pitäisi valehdella. Minusta se tuo elämän makua kirjoituksiin jos blogin pitäjä kiukuttelee.
Vai että sinulla olisi suu- ja sorkkatauti... Ensi kerralla kun ystäväsi on toooosi kipeä, voit kysyä "oletko varma että olet kipeä". Onni ystävällesi etten tunne häntä, olisin mennyt potkaisemaan sinun puolesta!
Upean kuvan olet piirtänyt Pessisen ukosta, suu, kädet ja jalat kertoo hänestä paljon.
Mukavaa viikkoa!
Aivan ihanaa, että Töölöntorin reunalla aletaan jo tervehtyä ja voi jälleen odotella mukavaa luettavaa 'kiukkuiselta' kirjoittajalta. :-) Minulle voi kiukutella ihan vapaasti kommenteistani, jos vain jotenkin helpottaa.
On mahdotonta suuttua tai loukkaantua, kun aurinko on paistanut jo monta päivää yli +20°C. No se ilo viilenee puoleen loppuviikosta !
Mutta tänään on ollut oikein hauskaa, kun on saanut katsella iloisia ihmisiä. Arviolta 3.500 miestä ja naista osallistui kulkueeseen historiallisissa kostyymeissään ja marssivat kohti odottavaa 'Böögg'iä, joka poltettiin perinteisesti iltapäivän päätteeksi. Kuinka nopeasti tuon ukon pää tipahtaa, siitä arvioidaan tulevan kesän sää.
Hyviä elokuvia Dessu on ainakin katsellut. "Väärää miestä" olen yrittänyt hahmottaa. Mieleen tulee vain se 'väärä mies', jonka itse kohtasin!
'Sivummalta seuraaja'
Hyvä, Dessu! On äärimmäisen terapeuttista olla vihainen. Moni sairauskin säikähtää sellaista ja säntää pakosalle.
Erinomainen osoitus arsenaalisi lujuudesta on sekin, että voit hakea lisävarustusta 50-luvulta saakka!
Pus kii!
Kiitän kannustavista ja ymmärtävistä kommenteista. Tässä yhteydessä voin raottaa hieman yksityisyyttäni. Kuten eräs kaveri kerran sanoi: "Dessu se on harvinaisen tasainen luonne - aina pahalla päällä."
Dessu
No jopas, jäin jossain välissä luuloon että läksit jonnekin piiiitkälle ja bloggailet ties koska. Sama vika toisaalla eli laskiaissunnuntaina potkukelkkailin liian liukkaalla kelillä, kaaduin ja iltayöstä taksiambulanssilla Jyskylään polvipunkteeraukseen. Onneksi työtuolissani on pyörät ja terveellä koivella sai potkituksi vauhtia puolentoista viikon verran, joka kului alustavaan paranemiseen. Pieni muisto tapahtumasta kyllä jää. Kirjamessuilla sain käydyksi. Hanki DVD-leffa nimeltä Mies joka rakasti naisia. Hyvä raina, ei ihan uusi.
Anonyymille:
Lähden piiitkälle tauolle vasta kesällä. Käpäläni alkaa olla jo siedettävässä kunnossa.
Suosittelet elokuvaa, joka on hyvin tuttu. Mies joka rakasti naisia (L´homme qui aimait les femmes - 1977) on hyllyssäni, kuten kaikki muutkin Truffaut´n ohjaukset. Ei tämä ole edes paras niistä. Suosittelen kaikkia.
Dessu
Lähetä kommentti