keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Terapian tarpeessa

Tähän aikaan vuodesta ilmapiiri kiristyy. Sen aistii työpaikoilla, ainakin meillä Vuoronvarausvirastossa. Meillä väki kulkee kireänä ja kiukkuisena kaikkialla muualla paitsi äijien salaisessa tupakkaloukossa, joka sijaitsee viisi kerrosta varsinaisen työkerroksen alapuolella ja siitä vielä pitkät ahtaat kierreportaat syvälle luolaan, joka joskus on ollut pannuhuone. Tasa-arvosyistä pitää tähdentää, että vaikka paikka tunnetaan nimellä ”äijien luola”, kyllä siellä kolme naistakin käy. Myös Dessu käy, vaikka joutui lopettamaan tupakoinnin yli 10 vuotta sitten, sillä vaikka luolassa on tunkkaista, ahdasta ja rumaa, siellä on ennen kaikkea miellyttävän leppoisaa. 

Kireyden aistii myös kaduilla ja erityisesti suurissa tavarataloissa, joihin menemistä kannattaa välttää mielenrauhansa säilyttääkseen.

Vaikka oudompi voisi toisin luulla, syy kireyteen ei ole poikkeuksellinen sää vaan lähestyvä joulu, jota myös rauhan juhlaksi jossain kutsutaan. Joulun valmistelua emme voi mitenkään välttää.

Miten säilyttää mielenrauhansa kiihtyneessä ympäristössä?

Se on vaikeaa, mutta konsteja on. Dessun hyenkilökohtaiset terapeuttiset konstit ovat - äijien tupakkahuoneen ja tavarataloboikotin lisäksi - hiljentyä kotona Ingmar Bergmanin ja Jean Renoirin hienoimpien elokuvien katseluun sekä kodin ja työhuoneen systeemien suunnitteluun.

Parasta terapiaa minulle on miettiä sellaisia tärkeitä asioita kuten maustepurkkien optimaalista järjestystä keittiön hyllykössä tai vaatekaappien systeemeitä kätevyyden näkökulmasta. Mausteet aromeiden mukaiseen järjestykseen ja paidat henkareihin siihen järjestykseen, missä otan ne käyttöön.

Tai kirjahyllyt: miltä näyttäisi, jos järjestäisinkin kirjat aakkosjärjestyksen sijaan jotenkin toisin.

Ehkä kirjan selkämyksen värin mukaan, vaikkapa sateenkaaren värijärjestykseen? Punaiset vierekkäin, keltaiset, siniset, vihreät… Tai suuruusjärjestykseen? Vasempaan laitaan suuret kirjat ja siitä vähitellen pieneneviä. Tai vuosiluvun mukaan? Alkuun vanhimmat ja siitä kohti uutuuksia. Tai hankinta-ajan järjestykseen? Vai olisiko parempi järjestää ne käyttötarpeen mukaan, vasemmalle ne, joita tarvitsen kaiken aikaa, ja oikealle ne, joita en käytä koskaan? Vai ryhtyisinkö anarkistiksi ja pistäisin kirjat aivan sattumanvaraiseen järjestykseen, sekoittaisin ne kuin lottokone pallot?

Entä miten pidän pään kirkkaana kokouksissa, joissa joudun vähän väliä istumaan. Puheenjohtajana en voi muuta kuin yrittää päästä äkkiä valmiiksi. Silloin pitää kuunnella, mitä väki sanoo. Mutta entä kun en ole puheenjohtaja? Mitä mietin? Längelmäveden kesiä? Nuoruutta? Naisia? Mukavia? Lottoriviä?

¤  ¤  ¤ 
Kyllä joulupaniikilta voi suojautua, jos on mahdollisuus vetäytyä, mutta kaikilla ei ole. Jotkut näyttävät jopa nauttivan ryntäilystä.

Jos oikein kireälle menee, ei auta muu kuin ottaa kemikaaleja. Tämä on ollut hyväksi tunnettu keino jo vuosikymmeniä, kuten vanhasta mainoksesta näkyy (klikkaamalla suuremmaksi)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kiireen torjunta alkaa kellosta" totesi aikoinaan arvostamani vanha herra, joka ilmestyi aina sovittuun palaveriin täsmällisesti, oikeastaan hienoisesti etuajassa. Kelloni olen jo vuosia sitten siirtänyt viisi minuuttia edelle ja elän sen mukaan.

Joulua on usein turha syyttää hermojen riekaloitumisesta, sillä mikä estäisi hankkimasta joulukortit jo tammikuulla! Ne olisivat silloin jopa edullisimmillaan. - Lahjojakin voi hankkia pitkin vuotta, kuten Dessu-herra kirjamessuilta.

Se on totta, että 'kirjasto' rauhoittaa - aakkostamista en ole kirjoihin kokeillut, kuin tietokoneelle tallentaessani. Mutta väreittäin ryhmitelty muodostelma toimii aika pitkälle. Isot taidekirjat ovat oma ryhmänsä ja tietopuolinen osasto samoin. - Kirjaston tapaan hyllytetty DVD-osio on aakkosissa, sillä ne ovat niin riemunkirjavia....juuri nyt ei ole muuta rauhoittavaa tiedossa, kuin pölyjen pyyhintä!

'Sivummalta seuraaja'

Anonyymi kirjoitti...

Alkaa, kellosta alkaa. Kunhan muistaa kiireen, jos minkä olevan itse aiheutettua. Trahteerausta aikoinaan harjoittaessani, sanoin kiireesti tilauksensa haluavalle asiakkaalle sen olevan loppu. Asiakas: siis mikä on loppu ? Minä: kiire.

Onko tiedossa hyvää ja simppeliä kotikirjaston "kortistointi/luetttelo-ohjelmaa"? Minulla on kaunokirjat omissa hyllyissään; maittain ja aakkostettuna. "Tietokirjat" aiheittain ja aakkostettuna omissaan. Myönnän järjestyksen usein ontuvan.

Sari kirjoitti...

Jokaisen tulisi löytää oma terapeuttinen konsti, minulle se on pianon soitto (naapuri parat) sekä harrastukset kädentaitojen parissa. Kun todella tarvitsen "pysähtymisen", otan äänicd:n ja helpon neuletyön. Istun hämärässä ja kuuntelen äänicd:tä samalla neuloen. Usein soitan vielä pianoa ja saatan jopa laulaa. Sen jälkeen olen kuin uudesti syntynyt :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuuntelet cd:tä, kudot, soitat pianoa ja laulat samaan aikaan. Kyllä se jo vaatiikin uudelleen syntymistä.

R. E. Dessutom kirjoitti...

"Kiireen torjunta alkaa kellosta." Näin on, voin vakuuttaa.

Siksi luovuin kellosta viime kevättalvella. Rannekello pysähtyi, ehkä meni rikki, ehkä patteri loppui, en tiedä. En ole vienyt sitä kellosepälle.

Tiukkoja tilanteita varten näen ajan kännykästä, mutta sen esiin kaivaminen on paljon vaivalloisempaa kuin rannekellon vilkaiseminen. Siksi sitä ei tule tehdyksi turhanpäiten.

Suosittelen.

Musiikin kuuntelu on toinen hyvä keino, kuten Sari sanoo. Suosittelen sitäkin. Kutomisesta en tiedä. Voi olla, en ole kokeillut.
Dessu



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...