Kireyden aistii myös kaduilla ja erityisesti suurissa tavarataloissa, joihin menemistä kannattaa välttää mielenrauhansa säilyttääkseen.
Vaikka oudompi voisi toisin luulla, syy kireyteen ei ole poikkeuksellinen sää vaan lähestyvä joulu, jota myös rauhan juhlaksi jossain kutsutaan. Joulun valmistelua emme voi mitenkään välttää.
Miten säilyttää mielenrauhansa kiihtyneessä ympäristössä?
Se on vaikeaa, mutta konsteja on. Dessun hyenkilökohtaiset terapeuttiset konstit ovat - äijien tupakkahuoneen ja tavarataloboikotin lisäksi - hiljentyä kotona Ingmar Bergmanin ja Jean Renoirin hienoimpien elokuvien katseluun sekä kodin ja työhuoneen systeemien suunnitteluun.
Parasta terapiaa minulle on miettiä sellaisia tärkeitä asioita kuten maustepurkkien optimaalista järjestystä keittiön hyllykössä tai vaatekaappien systeemeitä kätevyyden näkökulmasta. Mausteet aromeiden mukaiseen järjestykseen ja paidat henkareihin siihen järjestykseen, missä otan ne käyttöön.
Tai kirjahyllyt: miltä näyttäisi, jos järjestäisinkin kirjat aakkosjärjestyksen sijaan jotenkin toisin.
Ehkä kirjan selkämyksen värin mukaan, vaikkapa sateenkaaren värijärjestykseen? Punaiset vierekkäin, keltaiset, siniset, vihreät… Tai suuruusjärjestykseen? Vasempaan laitaan suuret kirjat ja siitä vähitellen pieneneviä. Tai vuosiluvun mukaan? Alkuun vanhimmat ja siitä kohti uutuuksia. Tai hankinta-ajan järjestykseen? Vai olisiko parempi järjestää ne käyttötarpeen mukaan, vasemmalle ne, joita tarvitsen kaiken aikaa, ja oikealle ne, joita en käytä koskaan? Vai ryhtyisinkö anarkistiksi ja pistäisin kirjat aivan sattumanvaraiseen järjestykseen, sekoittaisin ne kuin lottokone pallot?
¤ ¤ ¤
Kyllä joulupaniikilta voi suojautua, jos on mahdollisuus vetäytyä, mutta kaikilla ei ole. Jotkut näyttävät jopa nauttivan ryntäilystä.
Jos oikein kireälle menee, ei auta muu kuin ottaa kemikaaleja. Tämä on ollut hyväksi tunnettu keino jo vuosikymmeniä, kuten vanhasta mainoksesta näkyy (klikkaamalla suuremmaksi)
5 kommenttia:
"Kiireen torjunta alkaa kellosta" totesi aikoinaan arvostamani vanha herra, joka ilmestyi aina sovittuun palaveriin täsmällisesti, oikeastaan hienoisesti etuajassa. Kelloni olen jo vuosia sitten siirtänyt viisi minuuttia edelle ja elän sen mukaan.
Joulua on usein turha syyttää hermojen riekaloitumisesta, sillä mikä estäisi hankkimasta joulukortit jo tammikuulla! Ne olisivat silloin jopa edullisimmillaan. - Lahjojakin voi hankkia pitkin vuotta, kuten Dessu-herra kirjamessuilta.
Se on totta, että 'kirjasto' rauhoittaa - aakkostamista en ole kirjoihin kokeillut, kuin tietokoneelle tallentaessani. Mutta väreittäin ryhmitelty muodostelma toimii aika pitkälle. Isot taidekirjat ovat oma ryhmänsä ja tietopuolinen osasto samoin. - Kirjaston tapaan hyllytetty DVD-osio on aakkosissa, sillä ne ovat niin riemunkirjavia....juuri nyt ei ole muuta rauhoittavaa tiedossa, kuin pölyjen pyyhintä!
'Sivummalta seuraaja'
Alkaa, kellosta alkaa. Kunhan muistaa kiireen, jos minkä olevan itse aiheutettua. Trahteerausta aikoinaan harjoittaessani, sanoin kiireesti tilauksensa haluavalle asiakkaalle sen olevan loppu. Asiakas: siis mikä on loppu ? Minä: kiire.
Onko tiedossa hyvää ja simppeliä kotikirjaston "kortistointi/luetttelo-ohjelmaa"? Minulla on kaunokirjat omissa hyllyissään; maittain ja aakkostettuna. "Tietokirjat" aiheittain ja aakkostettuna omissaan. Myönnän järjestyksen usein ontuvan.
Jokaisen tulisi löytää oma terapeuttinen konsti, minulle se on pianon soitto (naapuri parat) sekä harrastukset kädentaitojen parissa. Kun todella tarvitsen "pysähtymisen", otan äänicd:n ja helpon neuletyön. Istun hämärässä ja kuuntelen äänicd:tä samalla neuloen. Usein soitan vielä pianoa ja saatan jopa laulaa. Sen jälkeen olen kuin uudesti syntynyt :)
Kuuntelet cd:tä, kudot, soitat pianoa ja laulat samaan aikaan. Kyllä se jo vaatiikin uudelleen syntymistä.
"Kiireen torjunta alkaa kellosta." Näin on, voin vakuuttaa.
Siksi luovuin kellosta viime kevättalvella. Rannekello pysähtyi, ehkä meni rikki, ehkä patteri loppui, en tiedä. En ole vienyt sitä kellosepälle.
Tiukkoja tilanteita varten näen ajan kännykästä, mutta sen esiin kaivaminen on paljon vaivalloisempaa kuin rannekellon vilkaiseminen. Siksi sitä ei tule tehdyksi turhanpäiten.
Suosittelen.
Musiikin kuuntelu on toinen hyvä keino, kuten Sari sanoo. Suosittelen sitäkin. Kutomisesta en tiedä. Voi olla, en ole kokeillut.
Dessu
Lähetä kommentti