perjantai 17. joulukuuta 2010

Jouduin Manalaan

Dessu istui iltaa äskettäin ravintola Manalassa. Kyseessä oli ns. sidosryhmätapaaminen, suomennettuna korruptiokeikka eli lasku firman piikkiin. Manala on sellaiseen hyvä paikka. Lisäksi Dessulla on sieltä lyhyt kotimatka. Töölöntorin nurkalle sieltä kävelee viidessä minuutissa.

Lehdistä olen huomannut viime aikoina monia juttuja, joissa Manala on mainittu. Olen tullut ymmärtämään, että siellä on rillutellut moni muukin epämääräinen asiakas.

Yksi Manalan vakioasiakas, varattomaksi miljonääriksi luokiteltu liikemies, vangittiin juuri viime viikolla. Hän piti kuulemma hovia Manalassa poliitikkojen kanssa, ja siellä niitä kuuluisia vaalirahoja suhmuroitiin.
Toisen uutisen mukaan muutama päivä sitten Manalan naapuritalon pomomies oli tullut ravintolaan nauttimaan ”tavalliset ruokajuomat” ja sitten alkanut huudella naapuripöytään sopimattomia. Siinä naapuripöydässä sattui istumaan saman naapuritalon vähän pienempi pomomies, joka aiemmin oli työmaalla pitänyt puheen, jossa oli irvinyt sitä isompaa pomoa.

Iltapäivälehtiinhän sellainen huutelu päätyy, kun se naapuritalo sattuu olemaan aika merkittävä laitos, enkä nyt tarkoita Kansallismuseota vaan sitä toisella puolella sijaitsevaa taloa, jossa on kadun puolella 14 pylvästä. Ja Manalassa päivystää aina joukko journalisteja, jotka kyllä kuulevat kaikki huutelut, saati sitten muut kuiskutukset.

Dessu ei ole Manalan vakioasiakas. Ilmapiiri ei ole aivan hänen makuunsa. Dessu viihtyy paremmin toisessa töölöläiskapakassa, Elitessä, joka ei ole kaukanakaan. Manalan talolla on kuitenkin melkoinen historia, siellä on tehty muutakin politiikkaa kuin vaalirahoja ja naapuripöytiin huutelua, esim. perustettu aikoinaan jääkäriliike. Talon nimi on Ostrobotnia eli Botta. Sen juhlasalissa opiskelijat ovat bailanneet vuosikymmeniä ja siellä Dessukin nuorena miehenä kävi monta kertaa tyttöseuraa pyydystämässä. Samassa talossa sijaitsee myös kuuluisa St. Urho´s Pub, jonka Urkki itse kävi aikoinaan avaamassa. Vieressä on myös jazz-kapakka Storyville, jossa olen muutaman kerran käynyt kuuntelemassa mm. Claes Anderssonin trion soitantoa.

Manalassa korruptiokeikalla käytyään ja lehdet luettuaan Dessu tunsi pienen hetken itsensä tärkeäksi: hän oli käynyt lähellä valtaa ja julkisuutta ja paikkaa, jossa tapahtuu suuria asioita, valtakunnan politiikan ja liike-elämän keskiössä. Sellainen hivelee hiljaisen ja vetäytyvän miehen mieltä.

Manalan mainoslause on ”Pirulliseen nälkään, helvetilliseen janoon”. Hyviä soppalounaita siellä tarjotaankin, ja sopuhintaan, niin kuin opiskelijoiden paikassa kuuluukin. Ilta-aikaan, ja erityisesti yöaikaan, varsinainen ruokahoukutus sijaitsee kuitenkin Manalan vieressä, heti ovesta ulos astuessa. Siinä nimittäin sijaitsee yksi Helsingin - ja Suomen - kuuluisimmista ravitsemuslaitoksista nimeltä Jaskan grilli. Siitä kirjoitti pitkän jutun jopa New York Times.

Palaan Jaskan grilliin lähipäivinä. Se ansaitsee oman kirjoituksen.

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Mutta jos syö firman laskuun, tarvitseeko silloin katsoa miten paljon ruoka maksaa? Tunsin ihan piston sydämesäni, olen illalla menossa Saslik:n karhua, firman laskuun. Itse en ikinä maksasisi moista summaa yhden illan ateriasta. Ehkä tämä nyt sallitaan, muuta lahjaa ei tule kuin tuo kallis annos ruokaa. Luulen että huono omatunto häviää kun olen syönnyt jälkiruuan: lämmintä suklaakakkua, maitosuklaamoussea ja valkosuklaasorbettia :)

Mukavaa viikonloppua !

Anonyymi kirjoitti...

Mahdoitko Dessu joskus vierailla nykyisen Manalan edeltäjässä ? Kyllä nykyisen tunnelma mielestäni paree on. Omalla levellillään omanlaisensa taiteilijakapakka.

Jaskan Grillin tarinan jälkeen rohkaise mielesi ja käyskentele Fredaa etelään ja pistäydy Murussa ja kommentoi. En mainosta vaan yllytän uusiin kokemuksiin.

Hyvää Joulua !

Anonyymi kirjoitti...

Dessu ansaitsisi nyt kyllä kirjoituksellaan Manalasta ilmaisen jouluaterian !

En malta olla kirjoittamatta, kun Sari mainitsi Saslikin karhunpaistin. Se on taivaallisen hyvää, pehmeää, kuin pulla ja armottoman kallista. Sellaisella eväällä muutti exäni kotoa pois. Nautimme Saslikin karhua hänen 'viimeiseksi' illallisekseen! Lasku oli suuri, mutta maksoin sen mielelläni!

'Sivummalta seuraaja'

Sammalkieli kirjoitti...

Mites pyydystäminen silloin ennen vanhaan sujui?

Minulla on aina jäänyt yritykseksi. Viisastuin kuitenkin jo näin nuorena ja siirryin kolmisen vuotta sitten Kallion kulmille saalistamaan. Siellä tärppää useammin.

R. E. Dessutom kirjoitti...

Sammalkielelle
Sujui kyllä, t:ai sitten aika kultaa muistot. Mutta miksipä muuten olisin siellä käynyt?
Botta oli 70-luvulla huippusuosittu opiskelijapaikka. Salissa oli tanssit joka ilta ja paljon neiti-ihmisiä liikkeellä.

Sarille:
Karhupaistin mausta en tiedä mutta epäilen. Sen sijaan jälkiruoat kuulostavat fiksuilta. Maistuiko?

Siv. seuraajalle:
Ensin karhupaistija sitten äijä mäkeen. Siinä on jotain periugrilais-suomalaista symboliikkaa, suorastaan nerokasta (tällaiselle ulkopuoliselle, ei ehkä sille äijälle?)

Anonyymille:
Manalan kaikki kerrostumat oavt tuttuja. Taiteilijaravintoloina pidän enemmän Kosmoksesta, Elitestä ja Sikalasta. Murun olen huomannut mutta en käynyt. Joskus sitten.

Dessu

Anonyymi kirjoitti...

...'äijä' itse teki aloitteen lähdöstä. Oli kai kyllästynyt naamaani. En tiedä toivoiko lisää karhunpaistia vai ikävöikö kyllästymispisteeseen katsottua naamaa, mutta se eropäätös paperille kesti kahdeksan vuotta!? Ja ihan ilman riitaa, ilman sanan sanaa !

'Sivummalta seuraaja'



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...