tiistai 14. syyskuuta 2010

Hyviä päiviä

Dessu on jälleen töölöytynyt kahdeksan längelmävetisen päivän jälkeen. En saata kauniimmin sanoa: olivat hyviä päiviä.

Päivänkulussa oli kolme elementtiä: liiterityöt, kirjoitustyöt ja saunominen.

Liiterityöt tarkoittivat ensin viimekesäisten koivuklapujen pilkkomista ja pinoamista liiteriin. Ensi kesää varten kaadoin rannan lepikkoa ja pajukkoa, karsin oksat, raahasin rangat liiterin eteen, sahasin metrin pätkiksi ja pistin pinoon. Muutama paksumpi koivukin tuli mukaan.

Kirjoitushommat sijoittuivat siihen hetkeen, jolloin hämärä jo maille hiipi. Nettikirjoittelusta pysyin visusti poissa, sen sijaan sepittelin perusteita Vuoronvarausviraston ensi vuoden budjettiin ja laadin kansainvälisen projektiemme tavoitteita. Dessu myöntää olevansa etuoikeutetussa asemassa, sillä hän voi tehdä merkittävän osan virkatyöstään ilman velvollisuutta olla paikalla virastossa. Kunhan valmista tulee, mies voi sijaita missä tahtoo tekstejä kirjoittaessaan. Ja valmista tuli, vaikka mies sijaitsi kaukana Pirkanmaalla.

Saunominen sijoittui yön pimeyteen, myrskylyhty vain valaisi pihaa. Vilvoittelu tapahtui laiturilla istuen - pitkään ja hartaasti pimeyttä yksinäisyydessä aistien. Siinä on pyhyyden häivähdys sellaisena kuin minä sen ymmärrän. 

Kahtena iltana saunomaan tuli myös naapurin isäntä. Silloin jäähdyttelyyn kuului myös kuulantyöntö - se on vanha perinteemme. Pimeys tietenkin häiritsi: kuulan löytäminen heinikosta oli vaikeaa ja putoamiskohdan löytäminen mahdotonta. Kisan voittajaa ei saatu selville, mutta väliäkö sillä. Dopingtesteistä ei kuitenkaan ollut pelkoa.

¤

Laiturilla yksin yössä istuessaan Dessu taas kerran mietiskeli elämänsä kulkua. Miten ihmeessä hänestä on tullut päällikkö stressaavaan helsinkiläisvirastoon? Nuorena haaveet veivät aivan toisaalle. Dessu halusi tulla tukkijätkäksi.

Suomi-filmit selvästikin ohjasivat ammattihaaveita. Niissä laulu raikui ja haitari soi ja romantiikkaa riitti rannoilla. Oli Humu-Pekkaa ja riiustelua. Helismaa ja kumppanit taisivat olla sukupolveni vaikuttajayksilöitä.

 Ei tullut Dessusta tukkijätkää, mutta läheltä liippasi taas Längelmäveden liiterissäni. Syntyi puupino. Virastossa istumisen vastapainoksi sellaisen työn kokemus on lähellä taiteen tekemisen kokemusta.

Andrej Tarkovski sanoi jossain, että ihminen on onneton, jos luovuus puuttuu. Vahvistan ajatuksen.

Kun puupino syntyi ja kasvoi, siinä on luovuutta, omilla käsillä tekemistä, valmiiksi saattamista. Tuli tyrnevä olo, kun valmista katselin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun ne pinon reunat ovat tasan edestä ja takaa, niin tuntuu olo kovin taiteelliselta. Voisi sen puupinon vaivoin vaihtaa ranskalaiseen kivilinnaan.

iisi

helen kirjoitti...

Ajattelin sanoa, että käyn kyllä lukemassa kerrontaasi huomatessani uuden jutun tulleen.

Hyvän tuulisia asioita kertoilet:)

t helen
"ei nimeä"

Kari Rydman kirjoitti...

"Av Längelmävesis fjärdar där skimrar ett silverband, och Roines älskliga vågor i fjärran kyssa dess strand.
Och blå som en älsklings öga och klar som ett barndomshem den gungande Vesijärvi sig stilla smyger till dem. Och hundrade öar simma allt uti dess vida famn, naturens gröna tankar i blåa vågornas hamn".

Eipä Topeliuksen kerttunen mitään tiennyt tuosta Tampereen itselleen luomasta "läänistä"... Luuli raukka olevansa Hämeen sydämessä...

Anonyymi kirjoitti...

.....ja elämä on mallillaan 'sivummallakin', kun löytyy hauskaa kerrontaa luettavaksi. - Helismaa kumppaneineen ja vanhat filmit, ne ovat luoneet
haaveita aikoinaan pikku-tytön tulevaisuuteen. Mutta koskaan ei se 'Munkkiniemen Kreivi' kosinut !
Terv. 'Sivummalta seuraaja'

R. E. Dessutom kirjoitti...

Kari:

Niinpä, virheitä sattuu mestareillekin. Ja vielä muitakin virheitä. Kun Topelius = kerttunen kuvailee kokemustaan, muukaan ei osu kohdalleen:

"Jag gungar i högsta grenen / av Harjulas högsta ås / vitt skina de blåa vatten / så långt de av ögat nås."

Vaikka silmä siintää kauas, ei Haralan harjun näkötornista näe Roinetta ollenkaan ja Längelmävedestäkin hyvällä säällä vain pieni häivähdys horisontissa. Se nähyvissä oleva järvi on Vesijärvi.

Selitys tietysti voisi olla, että kerttunen katselee maisemaa paljon korkeammalta kuin näkötornin huippu, siis lennosta taivaan korkeuksissa. Mutta ei se niinkään ole, sillä siinä sanotaan, että "i högsta grenen" / "oksalla ylimmällä..."

Jorma kirjoitti...

Kiitos puupinon kuvasta! Rakenne näyttää tukevalta. Aion kokeilla samaa mallia tulevana viikonloppuna.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...