Vakavan opiskelun Dessu aloitti noin kuukautta ennen ylioppilaskirjoitusten alkua. Onneksi ei jäänyt viime tinkaan.
Niinpä kirjoitukset menivät varsin hyvin. Tuli useita laudatureja, ja paikka yliopistossa avautui ensi yrittämällä.
¤ ¤ ¤
Vielä varttuneessakin iässä kouluajat muistuvat mieleen kirkkaasti. Viime vuosina koulu on ilmestynyt usein uniin, myös painajaisiin. Toistuva kauhukokemus on ollut uni, jossa joudun yllättäen uudestaan ylioppilaskirjoituksiin. Pitäisi ikään kuin kylmiltään puolustaa laudatureitani.
Paniikki iskee, kun en osaa mitään, en sanan sanaa kielen kokeessa. Ruotsin kieli näyttää aivan vieraalta, se ei ole ruotsia ollenkaan. Tulen perusteellisesti nolatuksi.
¤ ¤ ¤
Nyt kylmiltään pistesaalis taitaisi jäädä niukaksi, ellen sitten kokeneen ja varttuneen kirjoittajan kyvyllä onnistuisi pyörittelemään näennäistietoja sen verran, että tentin tarkastaja vakuuttuisi.
Täytyy vain ihmetellä, mihin katosivat ne tiedot, joita ei koskaan ollutkaan.
2 kommenttia:
Minulla on kyllä oma, varsin vahva ja hyvin perusteltu esteettinen vakaumus, ja pitkä sekä teoreettinen että käytännöllinen taiteellinen kokemus, mutta jos vastaisin noihin kysymyksiin, olisin tietysti ihan väärässä. Vastaukseksi tietysti odotetaan jonkun tällä hetkellä palvotun gurun mielipiteitä. Kysymyksessä 1 herättää epäluuloa käsite "status". 3. kysymykseen vastaisin: mikä tahansa - mutta olisin tietysti väärässä. 4. kysymykseen vastaisin: täysin validi lause - ja taas tulisi nolla pistettä.
Kunpa muistaisin, oliko tämä kirjatentti vai luentotentti. Pitikö muistaa jokin estetiikan teoria vai oliko tilaa omalle pohdinnalle? Vai onko estetiikka peräti mielipidekysymys?
Muistiin on jäänyt ainoastaan, että kurssia piti Kirkkokadun koulussa isokokoinen mies, joka huumaavassa kesähelteessä ei katsonut tarpeelliseksi riisua mustaa nahkatakkiaan vaan kärsi kuumuuden tuskan. Varmaankin esteettinen perustelu?
Lähetä kommentti