perjantai 28. toukokuuta 2010

Vaeltajan mietteitä

Dessutom oli taas mielipuuhassaan tihkusateisessa Helsingissä. Mielipuuha tarkoittaa vaeltelemista pitkin katuja ja puistoja Töölön, keskustan ja Punavuoren alueella. 

Mieliala oli kuitenkin harmistunut.

Ensin poikkesin vanhaan pääkirjastoon Rikhardinkadulla. Se on säilyttänyt tunnelmansa läpi vuosikymmenten. Siellä sielu lepää ja voi hyvin. Vaeltelin hyllyjen seassa ja istuin lukemaan lehtiä. Toivottavasti sinne ei koskaan päästetä sisustusarkkitehtejä suunnittelemaan, kuten on päästetty rautatieaseman ravintola Elieliin, Esplanadin Cafe Jugendiin ja ravintola Salutorgetiin ja Bulevardin ravintola Bulevardiaan. Kaikki ne ovat kadottaneet viehätyksensä, kun sisään on kannettu modernia rihkamaa.

Olisin poikennut siinä kirjaston vieressä Ludviginkadulla Päivälehti-museoon katsomaan Muumi-näyttelyä, mutta kello oli liikaa ja museo menossa kohta kiinni. Se talo oli ennen Helsingin Sanomien toimitus.

Jatkoin vaellusta Rööperin suuntaan. Ratakadulla on pelottavan näköinen rakennus, Suojelupoliisi. Sen kohdalla muistui mieleen, että siellä sisällä jossakin on kassakaappi, jonka sisällä on se kuuluisa Tiitiäisen lista. Mahdankohan minä olla sillä listalla? Minähän kävin nuorena harppisaksassa kaksi kertaa ja tapasin paikallisia ihmisiäkin. Yhtä tyttöäkin yritin vokotella - huonolla menestyksellä. Vähemmästäkin kuulemma on ihmisiä pistetty listoille.

Vinosti vieressä on Norssi, laatukoulu, monen merkkihenkilön opinahjo. Viimeksi luin prof. Matti Kuusen muistoja koulusta. Myös blogiystäväni Kari Rydmanin postauksissa on ollut kiinnostavia muistoja ja kuvia. Sellaisten vaikutus pistää kulkijan pysähtymään ja miettimään. Ketkä kaikki ovatkaan kouluikäisinä viettäneet välitunteja tuolla pihalla, kulkeneet noista ovista, urheilleet tuolla vastapäisellä kentällä…

Radioarkistosta joskus kauan sitten kuulemani muisto nousi mieleen. Pekka Tiilikainen selosti ”kaunoluistelukilpailua” sillä kentällä joskus ennen sotia. Kankeakielinen Pekka oli vaikeuksissa välittäessään näkemäänsä kuuntelijoille: ”Ohhoh, nyt hän hyppäsi ilmaan ja kiepsahti samalla kierroksen tai pari
ympäri … ” (sitaatti on muistikuvaa luonnehtiva, ei tarkka!).

 Norssin nurkilta jatkoin kahden suuren kustantamon (Otava ja WSOY) vieritse kohti keskustaa. Suomalaisessa kirjakaupassa oli alkamassa tilaisuus, jota varten oikeastaan olin lähtenyt liikkeelle. Vieraana oli kirjailija John Irving. Väkeä oli paljon ja jouduin sen verran etäälle, etten oikein kuullut haastattelusta mitään. Asetuin jonoon, joka kiemurteli hyllyjen välissä tarkoituksena saada kirjailijan nimikirjoitus uuteen teokseen (Viimeinen yö Twisted Riverillä).
¤ 

Mistä se alussa mainitsemani harmistus?

Tänään varmistui, että ensi viikolla toteutuu pari vuotta jonottamani leikkaus. Oikeassa kyynärpäässä on vuosia ollut häiritsevä kipupiste, joka nyt poistetaan. Leikkaus sinänsä on pikkujuttu, mutta sen seurauksena joudun elämään 1 - 2 viikkoa käsi lepositeessä. Ei toimi hiirikäsi, ei onnistu autolla ajo (ellen sitten väännä vaihdetta vaikka hampaillani lähtiessä ykköselle ja aja sillä koko matkan perille saakka).

Menee elämä vaikeaksi. Ruokailukin pitää hoitaa vasemmalla kädellä. Kukapa ei sellaisesta harmistuisi.

6 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Mistä luit Matti Kuusen muistelmia?

Minulla varsinkin oikea käsi tulehtui milloin olkapäästä, milloin kyynärpäästä, ja oli siis poissa pelistä. Seurauksista vaikein oli kylläkin vessassa käynti. Miten vasenta kättä siellä osaisi käyttää, kun en ole arabi?

Onnea leikkaukselle!

R. E. Dessutom kirjoitti...

Luin Matti Kuusen kirjat "Ohituksia" ja "Roolit ja särmät".

Muistelmia ne eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole. "Dokumentteja seitsemältä vuosikymmeneltä", kuuluu määritelmä.

Norssiin niissä siellä täällä oli viitteitä.

Kari Rydman kirjoitti...

Kiitos! Vilkaisen. Minulla on aina ollut tietynlainen lukkarinrakkaus Kuusta kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Rydman, oliko sinulla kuusen juurella asunto?

Iisi

Anonyymi kirjoitti...

Bulevardia on raiskattu, Eliel moneen kertaan, Cafe Jugend on jotain uskomatonta. Salutorgetissa söimme timanttihp.päivällisen.Ei se niin huono ole. Mielestäni.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjat ovat kuin tapaamiamme ihmisiä. Yhden nimen unohtaa kohta, toisen kanssa on mukava käydä kahvilla, kolmannen kanssa yhteinen aika jää aina liian lyhyeksi, on niin paljon kiinnostavaa keskusteltavaa.

Oma kategoriansa ovat must-kirjat, joiden joko pitäisi kuulua yleissivistykseen kuten Kalevala ja Kanteletar tai sitten suuresti mainostetut hitit. Kevyttä tavaraa kannattaa selailla kirjakaupassa tai lainata. Potterit kahlasin läpi velvollisuuden-tuntoisesti ollakseni perillä nykylapsista/teineistä. Ei mitenkään vedä vertoja Tolkienille tai salaviisaalle Pratchettille, joka iskee myös aikuisiin. Kohuttu Fifty Shades of Grey on SM-höttöä.

Todelliset kirjat valitsevat lukijansa, ne luetaan aina uudestaan, oli kyse sitten faktasta tai fiktiosta. LO



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...