Henkilökohtaisen
sanavaraston laajentaminen on aina tarpeen, totta kai. Kun kirjoittaa paljon,
on syytä kehittää ilmaisukykyään. Eikä se puheessakaan pahitteeksi ole.
Niinpä
minäkin pistin projektin käyntiin. Vuosien mittaan kavereiden kanssa käydyissä
kapakkapöydän kehityskeskusteluissa olen tullut tuskallisen tietoiseksi
semantiikan alaan kuuluvan kielikykyni puutteista. On sanastollisia
osa-alueita, joissa en pärjää ollenkaan. Kielenkäytön ammattilaiselle se on noloa.
Tilanteen
korjaamiseksi olen vappua edeltävänä viikonloppuna käynyt läpi kuvassa näkyvät
alan oppiteokset. Heikosti hallitsemani sanastollinen aihepiiri tulee näissä
teoksissa asiantuntevasti esitellyksi.
Yhtä
aihepiiriä kuitenkin edelleen vierastan. Se on erotiikan ja seksin sanaston
runsas käyttö kirouksina ja herjauksina. Keskeinen osa oppikirjojen tarjonnasta
on juuri sitä.
En
vieläkään pääse yli siitä, miksi kieli valitsee seksuaalisuuden ja lemmiskelyn
sanaston käytettäväksi juuri sillä tavalla, että se näyttäytyy rumana ja
halveksittavana, usein suorastaan inhottavana. Jokin tässä tuntuu kääntyneen
totaaliseksi väärin ymmärrykseksi.
Jopa
eroottisesti umpiankeaksi näyttäytyvä uskonto osaa kohdittain upean erotiikan.
Lukekaapa Raamatusta luku nimeltä Korkea veisu. Ei ole pitkä luku mutta sitäkin
kauniimpi ja verevämpi! Tai miten kauniisti ilmaisi Waltari Sinuhessa moneen
kertaan: "... meni ja iloitsi naisen
kanssa." Miten ihmeessä
suomalainen rehevä kielenkäyttö tekee aiheen kokonaan likaiseksi ja
iljettäväksi?
Tätä
osaa laajentuneesta sanavarastostani en ota käyttöön. Muilta osin ehkä tai
kyllä.
Ajankohta
on tietoisesti valittu, sillä vappu on sopivin mahdollinen hetki kokeilla
käytännössä taitonsa edistymistä.
Kun
siis tänään vappuaattona lähden taas vanha vappuviuhka kädessä hillumaan
Helsingin yöhön, aikomukseni on suruttomasti esitellä monipuolistunutta
sanastollista kompetenssiani niin tutuille kuin tuntemattomille seuralaisille.
On jännittävä nähdä, kuinka tulevat hämmästymään!
Toivotan
lukijoillekin iloista vappumeininkiä!