Istuin
iltaa hienossa ravintolassa entisen sihteerini neiti B:n kanssa. Niin hienossa,
että piti pukea pyhäpuku.
Nyt
on pakko myöntää, että olen vanhaan kangistunut. En osaa ottaa käyttöön
muutoksia, joita on tapahtunut mainitun henkilön uralla ja yksityiselämässä.
Hän ei ole enää kenenkään sihteeri vaan osastopäällikkö eikä hän ole enää
neiti. B-kirjain on kyllä entisensä. Jatkan itsepäisesti entisin epiteetein
hänestä puhumista. Uuteen on vaikea tottua tässä iässä.
Uuden
asemansa vuoksi hän jopa maksoi ravintolalaskun firman luottokortilla.
Nyt
kun oleen suostunut ottamaan vaivakseni firman historiikin toimittamisen pyöreitä
vuosikymmenjuhlia varten, neiti B. on minun esinaiseni, jolle raportoin työn
edistymisestä. Toivottavasti hän ei käy ylpeäksi.
Ylpeäksi
käymisestä on pieniä huolestuttavia oireita. Hän nimittäin käytti minusta
julkisesti tuota otsikon sanaa: "Näyttää
Dessusta tulleen eläkkeellä aikamoinen huithapeli."
Tällä
hän viittasi myöhästymiseeni aamupalaverista. Myöhästyin 55 minuuttia. En
viitsinyt selostaa, että teko oli tahallinen. Minä tiedän nuo aamupalaverit. En
nykyisin herää niin aikaisin, että ehtisin mihinkään klo yhdeksäksi. Viisi
minuuttia riitti oikein hyvin raportin antamiseen.
Suomen
kieleen on tarttunut on noita h-kirjaimella alkavia ilmeikkäitä haukkumasanoja: huithapeli, hanttapuli, hunsvotti, hampuusi,
hamppari, heittiö, hulttio, hempukka. . .
Ravintolasta
lähtiessä hän kysyi, huomasinko, että naapuripöytien herraseurueista luotiin
meihin arvioivia katseita.
Huomasin
toki. Oikein polleana paistattelin katseiden kohteena. "Katselivat vaan kateellisena, että on siinä
äijällä käynyt flaksi, kun tuollaisen hepsankeikan on pyydystänyt"
Neiti
B. ei näyttänyt ollenkaan loukkaantuvan käyttämästäni sanasta. Olin ajatellut,
että sana olisi pieni kosto siitä huithapelista.
Päin vastoin, hän vaikutti ilahtuneelta. Kadulla hän vihelteli "Ranskalaisia
korkoja" ennen kuin nousi taksiin.
(Kuva: Joseph Engelhardt)
(Lisätty 14. huhtikuuta 2018: Tälle sivulle on tullut jälkeenpäin huomattavan suuri määrä lukijoita, ilmeisesti jostakin linkistä Facebookissa. En ole onnistunut selvittämään, mistä tällainen kiinnostus on peräisin. Viitsisikö joku uusista lukijoista pistää kommenttiosastoon (tai privaattisähköpostiini) viestin ja kertoa, mistä lähteestä "Huithapeli ja hepsankeikka" on tällaisen huomion kohteeksi päässyt. KIITOS! )