Tulla
tupsahti talvi Helsinkiin. Se tuli pahaa aavistamatta, pyytämättä ja
yllätyksenä vähän niin kuin entiselle flikalle faksi. Yllättävään
tapaukseen piti jotenkin reagoida, sillä lumitalvia ei joka talvi Helsinkiin tule.
Menin
siis kellarikomeroon, otin esiin hiihtovarusteet ja lähdin ladulle.
Joku
maalainen voi tietysti epäillä, että Helsingissä on vain katuja, ei latuja. Kyllä on latujakin, voin
vakuuttaa. Minullakaan ei ole ladun alkuun pitkä matka. Ensin pitää kävellä
sukset kainalossa Töölön kisahallin kohdalta Mannerheimintien yli ja vanhan
jäähallin ohi Auroran sairaalan kohdalle. Latu alkaa sen vieressä sijaitsevalta
ratsastusstadionilta ja jatkuu Keskuspuistoa pitkin ties mihin kaukaisuuteen,
varmaan Lappiin saakka. Sitä latua lähdin kiitämään.
Hiihto
sujui muuten mukavasti, mutta sukset lipsuivat. Voiteita ongelman poistamiseksi
minulla ei ollut. Mutta ei pienistä pidä masentua. Hiihdon historiassa on
ennenkin lipsunut ja silti voitettu palkintoja. Mietokin melkein voitti vaikka
lipsui pahasti. Minä en edes ole
kilpailemassa, huvikseni vain hiihtelen.
Mieleen
nousi kirjallisia hiihtoaiheita. Eino Leino kirjoitti monia hiihtorunoja
("Hyvä on hiihtäjän hiihdellä / kun
hanki on hohtava alla - - " ja "Minä hiihtelen hankia hiljakseen / ja
aurinko maillehen haipuu - - "). Hellaakosken aforismi ("Tietä
pitkin tien on vanki, vapaa on vain umpihanki") houkutteli hetken minua
pois koneladulta metsän puolelle, mutta ei sittenkään. Ehkä joskus toiste
kokeilen sellaista vapautta.
Jatkoin
Ruskeasuon maneesin ohi kohti Pasilan viljelypalstoja. Siinä on onneksi pitkään
tasamaata, joten lipsuminen haittasi vähemmän kuin alun nousussa. Alamäki oli
odotettavissa vasta Eläinten hautausmaan jälkeen. Sitten tultiinkin jo Maunulan
majalla. Siinä oli odotettavissa juottopiste.
Urheilun
kanssa pitää olla maltillinen. Ei saa päästää lihaksia hapoille. Ylikuntoon
ajautuminen olisi hyvin haitallinen tila. Siksi valitsin paluumatkaa varten
Liikennelaitoksen bussin nro 43, joka kulkee Maunulan majan läheltä Hotelli
Haagan pysäkiltä.
Täytyy
myöntää, että hiihtovarusteeni kaipaisivat uudistumista. Vanhoilla vehkeillä
siinä mentiin. Pipo oli kyllä moderni, siinä on nuorekkaan firman logo.
Iltauutisten
säätiedotus lupaa, että talvi mennä tupsahtaa pois Helsingistä keskiviikkona.
Tämänvuotinen talvi oli siis siinä. Uusien varusteiden hankkiminen on
myöhäistä, sillä toista kertaa en enää ehdi hiihtämään. Ehkä joskus tulee vielä
uusi talvi Helsinkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti