Sain
nuorelta opiskelijatytöltä pyynnön. Hän halusi kysellä minulta tietoja
opinnäytettään varten. Hän oli löytänyt arkistosta muinaisen pro graduni ja
huomannut, että hänen oma suunnitelmansa liittyy läheisesti samaan aiheeseen.
Mikäpä
siinä, kyllä se minulle sopii. Ainoa ongelma on, etten oikein enää muista
tutkielmani sisältöä. Siitä on sentään 35 vuotta. Kaivoin työn esiin ja
selailin sitä. Se tuntui vieraalta. Alkoi epäilyttää, osaanko mitään vinkkejä
antaa. Niukaksi taitaa jäädä.
Hetken
kuitenkin ehti tuntua, että minua lähestytään asiantuntijana. Siihen rooliin
kai moni muukin on joutunut opiskelutaustansa vuoksi. Lehdistä saa kaiken aikaa
lukea juristien lakiohjeita, taloustieteilijöiden sijoitusohjeita,
lääkäripalstoja, kuntoiluohjeita, ravinto-ohjeita, rakentamisneuvoja. On
flirttiohjetta, laihdutusniksiä ja seksiohjetta. Asiantuntijoita tai asiantuntijaa
esittäviä löytyy joka lähtöön.
Minun
lapsuuteni kiinnostavin neuvontapalsta oli Eeva-lehden Leelian lepotuoli.
Äitini tilasi Eevaa vuosikaudet. Leelian palsta ei ollut ollenkaan lapsille
tarkoitettu. Sen vuoksi jouduin lukemaan sitä hieman salaa. Palsta tarjosi
jonkinlaisen salaisen väylän aikuisten maailmaan. Siinä tuntui kielletyn
hedelmän maku. Kaikkea ei voinut ymmärtää, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta
avautui näköala johonkin sellaiseen, mikä herätti uteliaisuutta.
Tämä
oli siis aikaa ennen murrosikää. Murrosiästä eteenpäin kiinnostus suuntautui
aivan toisenlaisiin lehtiin. Salassa vanhemmilta nekin piti lukea.
Minulla
on kesäkotini aitan ullakolla isot kasat aikakauslehtiä 1950 - 60-luvuilta.
Olen niitä ahkerasti selaillut. Ne ovat monin osin kiehtovaa luettavaa,
kiehtovampaa kuin uudet lehdet. Leelian palstojen viehätys on muuttunut
toisenlaiseksi, mutta kyllä niitä vieläkin kiinnostuneena silmäilee. Arvelen,
että tämä on tuttu palsta suurelle osalle naispuolista sukupolveani.
Kuvassa
on näyte Eeva-lehdestä nro 11 / 1956.