… tätäkään nokkelaa vitsiä itse ymmärtänyt, ettei sitä olisi minulle selitetty. En vaikka aski on melkein aina taskussani ja automerkki tuttu lapsuudesta asti. Huonot on hoksottimet.
… uskonut sitä päivää näkeväni, jolloin Martta-liitto osoittautuu jostakin poliittisesta näkökulmasta katsoen vaarallisen radikaaliksi järjestöksi. Amerikassa tämmöinen liitto jo kiellettäisiin.
Otin riskin. Uhmasin vaaraa. En noudattanut varoitusta. Tällainen uhmapää minä olen kun oikein villiinnyn. En piittaa mistään.
Söin lounaalla kaksi silakkapihviä, vaikka minulla on kihti.
Kihti on ikävä tauti, kun kohtaus iskee. Varvas kipeänä ei kävely käy. Siinä on täysi tuska, että onnistuu vessakäynnit ja muut kodin kulkemiset hoitamaan. Se ei paljon lohduta, että kulttuurihistoria määrittelee kihdin kuninkaallisten, aristokraattien ja nerojen taudiksi. – Enhän minä mikään kuninkaallinen tai aristokraatti ole.
Kiellettyjä ruokia ovat mm. silakka ja muikku (erityisesti niiden nahka), rapu, simpukka, palkokasvit, sisäelimet ja olut. Minä olen näitä vältellyt viitisen vuotta. Kohtauksia ei ole tullut. Lisäksi olen koko ajan syönyt lääkärin määräämää Apurin-nimistä lääkettä.
Nyt tein poikkeuksen. Tosin silakkapihvit näyttivät olevan nahattomia. Pelko silti pyörii päässä. Jos huonosti käy, en voi tavalliseen tapaani syyttää ketään toista.
Kaksi päivää on nyt kulunut varpaita tarkasti havainnoiden. Ei ongelmaa. Lupaavalta näyttää, mutta vielä en huokaise helpotuksesta.
Kala on iso osa ruokavaliotani. Norjanlohesta luovuin, kun sen kasvatusoloista tuli huonoja uutisia. Siirryin kotimaiseen kirjoloheen. Tänään Ylen MOT-ohjelmassa tuli siitäkin ikäviä paljastuksia. Mitenkähän nyt olisi viisasta toimia, nyt on miettimisen paikka.
Katselin ihmisten inhokkiruokalistaa. Kaikkia olen syönyt, paitsi lipeäkalaa en muista koskaan osuneen kohdalle. Ruotsalainen surströmming (hapansilakka) on ainoa ruoka, jota en suuhuni onnistunut ottamaan, vaikka kohteliaasti tarjottiin. Kummallista, että niin herkullisesta kalasta kuin silakka saa niin pahanhajuista.
Nykyisin välttelen liha-, maksa- ja veriruokia. Jos joskus vielä osuisin Tampereen Tammelantorille, ostaisin kyllä mustaamakkaraa. Siihen ruokaan & paikkaan liittyy nuoruuden nostalgiamuistoja, ja niitä minä olen perso pitämään hengissä.
