Melkein
kaksi vuotta kulkutauti kukoisti tiedotusvälineissä mutta yhtään tartuntaa ei
osunut tuttavapiiriini. Melkein ehdin luulla, että jossain kauempana se kiertää
mutta minun kaverini osaavat olla tarkkoja.
Ja
kuinkas sitten kävikään! Nyt yhtäkkiä joulun jälkeen kolme fb-kaveriani on ilmoittanut
saaneensa positiivisen testituloksen.
Kaikki
tällaisia minun ikäisiäni, kaksi naista, yksi mies. Eivät taatusti mitään
yökerhoissa bailaajia tai muita riskinottajia. Kaikki vähintään kaksi kertaa
rokotettuja. Kaikki ikänsä puolesta riskiryhmäläisiä, yksi suorastaan
vaarallisesti riskiryhmäläinen äskettäin päättyneiden leukemiahoitojensa
heikentämänä.
Miten
tässä nyt yhtäkkiä näin kävi? Vielä marraskuussa näytti siltä, että valoisa
tulevaisuus ja pitkästä piinasta vapautuminen ovat tuossa tuokiossa täällä. Nyt
läheltä ja kaukaa kuuluu huonompia uutisia kuin koskaan.
On
herännyt mietteitä, voiko tämä sittenkin osua myös minuun.
Olen
ollut koko ajan vakuuttunut, että ei voi. Olen ollut yltiövarovainen.
Nelinkertaisena
riskiryhmäläisenä (ikä, paino, verenpaine, uniapnea) olen pitänyt tiukkaa
linjaa kulkemisissani. En ole käynyt muualla kuin ruoka- ja juomakaupoissa ja
kävelyllä lähipuistoissa. Ruoka-ainekset tulivat pääosin netistä tilattuina
kotiovelle kerran viikossa.
Ehdin
kyllä hyvältä näyttäneen syksyn aikana lieventää tiukkaa linjaani. Kun
tartuntaluvut olivat lupaavasti hiipumassa. Ajoin bussilla esikaupungin isoon
markettiin, ajelin raitiovaunulla keskikaupungilla, kävin yhden kirjan
julkistamistilaisuudessa, pistäydyin kerran kapakassa, kävin sukulaisen
siunaus- ja muistotilaisuudessa Keravalla, kävin kahdessa taidenäyttelyssä ja
kirkkokonsertissa.
Ne
olivat riskin paikkoja, mutta selvisin.
Nyt
toistaiseksi en käy missään muualla kuin puistossa kävelyllä.
On
kerrottu, että jokainen tulee kohtaamaan viruksen ennemmin tai myöhemmin. Sitä
tässä on mietitty, että onko kolmasti rokotetulla nyt maksimaalinen suoja eikä
se tästä paremmaksi enää tule. Vai voiko suoja tulla vielä tätäkin paremmaksi.
Keksitäänkö ehkä lääke, joka parantaa sairastuneen eikä edes riskiryhmäläisen
tarvitse olla huolestunut, että rokotuksista huolimatta voi käydä huonosti?
Minua
tällainen rajoitusten alainen elämä ei isommin haittaa. En pääse tylsistymään -
virikkeitä ja mielekästä puuhaa riittää kyllä. Mutta tiedän ja ymmärrän, että
monille tämä on ahdistava taakka.
Ja
sitten on suorastaan järkyttäviin mittoihin yltynyt hulluus, jota olen netistä
hieman syrjästä seurannut. Viimeksi olen tyrmistyneenä seurannut, millaiseen
tolkuttomaan kiihkoon rokotteen vastustajat ovat itsensä ajaneet. Siellä
laaditaan kanteluita ja ilmiantoja ihmisoikeusviranomaisille kansanmurhan
valmistellusta. Murhasyytteeseen ovat joutumassa mm. kaikki kansanedustajat,
jotka ovat äänestäneet hoitohenkilökunnan rokotuspakon puolesta.
Nimilistoja
kerätään syytteen nostamiseksi, ja ne listat ovat jo pitkiä ja kasvavat koko
ajan. Operaatioilla näyttää olevan kytkentöjä tiettyihin poliittisiin ja
aatteellisiin suuntauksiin niin Suomessa
kuin Yhdysvalloissakin. Tällainen vimmautuminen näyttää olevan hyvää
kasvualustaa ihmisille, jotka rajoitusten ja vaikeuksiensa keskellä ovat
ahdistuneessa tilassa osuneet likaisen nettimaailman pyydyksiin.
Ei
tällaista ole Suomessa ennen ollut. Suomen kansassa on perinteisesti ollut
vallalla jonkinasteinen järkevyys. On se tietysti nytkin valtaosassa, mutta kyllä tässä hulluudessa
korjaamista riittää pitkäksi aikaa.
(Runo:
P. Mustapää, Koiruoho, ruusunkukka -1947, Kuva: Baba Corneliu: The Fear -2012)