Maallemuuton
hetki lähenee. Se on minulle kuin seremoniallinen toimitus, aina samanlaisena
toistuva. Paitsi että nyt se ei toistu samanlaisena.
Aina
ennen muutto on suuntautunut kolmostietä pohjoiseen, Hyvinkään ja Riihimäen ohi
Hämeenlinnaan. Siitä yleensä poistun moottoritieltä Hattulan, Pälkäneen,
Kaivannon kanavan ja Kangasalan ohi Orivedelle ja siitä edelleen Längelmäelle.
Mutta
nyt ensimmäistä kertaa matka suuntautuu itään E18-tietä ohi Sipoon, Porvoon ja
Loviisan Pyhtään suuntaan. Ei ihan Kotkaan asti.
Matka
on fyysisesti lyhyempi mutta henkisesti pitkä. Jännittää, miten tällaisesta
uudistuksesta selviydyn. Huomaanko kääntyä Hämeenlinnanväylältä Kehä ykköselle?
Melkein puoli vuosisataa sinne Längelmäveden suuntaan on jotenkin lukinnut ja
kangistanut ajatukset. On oudon hankalaa poistaa mielestä, että mikään ei nyt
menekään niin kuin ennen. Kaikki on outoa ja uutta siitä Kehä ykkösen
liittymästä eteenpäin.
Uusi
seutu on minulle vierasta. Kaikki pitää etsiä, kaupat, apteekit, ravintolat,
museot, kirjastot. Siinä ja siinä, että edes perille löydän, niin monta
pikkuteiden risteystä ja mahdollisuutta ajaa harhaan on matkan loppuvaiheessa.
Navigaattoriin en aio vieläkään suostua. Toivottavasti.
Nyt
on menossa se tärkeä vaihe, jossa valitsen kotoa mukaan otettavat kirjat ja
elokuvat. Se on vaikeaa. Vaihtoehtoja on paljon.
Olen
suuntautumassa elämäkertoihin. Kaukaa viisaasti olen vähän säästellyt niitä
tähän tarpeeseen. Laukkuun ovat tulossa ainakin Ilmari Kiannon, Aleksis Kiven,
Paavo Haavikon, Mirjam Tuomisen, August Strindbergin, Juice Leskisen, Gunnar
Björlingin ja Agatha Christien elämänvaiheita ja tuotantoa esittelevät kirjat.
Kiinnostavia kirjoja on lisäksi runsasti. Ehkä niitä löytää kirjastosta: Michelle Obama, Göran Schildt, Sylvi
Kekkonen, Aino Sibelius, Martti Mäkelä, Pentti Linkola, Jörn Donner.
Vaivaava
ajatus liittyy muutamiin elämäkertateoksiin. Miten suhtautua, kun arvostamani
kirjailija kirjoittaa kilpa-ajajasta tai toinen näyttelijästä ilmeisesti
miehisiin rilluttelureissuihin vahvasti painottuen? Siis kun kirjoittaja on
kiinnostavampi kuin kirjoittamisen kohde?
(Auto)hagiografioille
kaikki arvostus, mutta nuorten miesten lystinpidot on niin loppuun kaluttu
aihe, että niistä en enää erityisemmin välitä. Ehkä se on vain kademieltä
siitä, mikä itseltä meni jo, mutta luettavaksi kaipaan jotain tasokkaampaa.
Tässä malli nuoremmille.
P.S. Älkää vielä toivotelko hyvää kesää. Ette
minusta vielä pääse. Näihin pakkaushommiin menee ainakin viikko ellei kaksikin.
Ja voi olla, että uudistan elämää silläkin tavalla, etten enää pistä
tietokonetta kokonaan kiinni koko kesäksi. Ans kattoo ny.
