Korona-karanteeni
taitaa monelle olla kova paikka. Minulle ei erityisempi. Olen oikein hyvin
kotona viihtyvää sorttia. Mihinkään en muutenkaan matkustaisi. Luettavaa ja
katsottavaa riittää. Ruoka tuodaan kotiovelle, juoma samoin. Mitäpä siis
valittaisin!
Sitä
paitsi en ole karanteenihommissa mikään aloittelija. Olen suorastaan entinen
karanteenimestari.
Siitä
kokemuksestani nyt vähän kehuskelen. 1970-luvun alussa asuin Tukholmassa,
opiskelin mm. draamaa ja olin mukana monenlaisessa siihen liittyvässä
toiminnassa. Paikallisessa Kellariteatterissa teimme harjoitustyönä August
Strindbergin Uninäytelmän. (linkki) Siinä esitin Karanteenimestarin roolin.
Turbaani
päässä, haaremihousuissa, naama mustaksi värjättynä tämä hahmo hallitsee
näytelmän keskipaikkeilla hurjaa kohtausta, jossa päähenkilöt joutuvat
ahdinkoon ja sen myötä karanteeniin ja lopulta kidutuspenkkiin. Siis miehet
joutuivat, kauniin naisen varasin muihin tarkoituksiin. Minulle siis hyvin
sopiva ja luonteenomainen rooli.
Esityksiä
oli parikymmentä kevättalvella 1971. Menestys oli suuri ja innostus vielä
suurempi.
Että
nyt tiedätte tämänkin. Monenlaisessa on oltu mukana. Esimakua tälle nykyiselle.
Näytteenä
roolihahmoni dialogia ja siihen tehtyjä harjoitusmerkintöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti