Minusta
on taas tullut kulkumies. Olen syksyn ja talven mittaan reissannut enemmän kuin
aikoihin. Normaalitilassahan en Helsingistä poistu kuin kesäisin.
Kulkureittini
on kuitenkin ollut koko ajan sama. Ääripisteet ovat pitkäaikainen kesäkotini
Längelmäveden rannalla ja uusi kesäkotini Ruotsinpyhtään suunnalla. Käynnissä
on muutto.
Muuttohommissa
olen pelkkä apumies. Kuskina ja kantajana on nuori assistenttini
farmari-Volvollaan. Siihen mahtuu ällistyttävän paljon muuttolaatikoita. Oma
Yarikseni olisi tässä puuhassa poikkeuksellisen huono. Keväämmällä pitää vielä
tehdä yksi muuttomatka isommalla autolla, johon mahtuu huonekaluja, kuten
sohva, astiakaappi, pöytä, tuoleja ja pihakalusteet.
Minä toki valitsen, mitä otetaan kyytiin.
Valinta on vaikeaa. Minä kun en tahtoisi luopua mistään, mutta pakko on.
Vanhassa oli tilaa vaikka kuinka, uudessa paljon vähemmän. Kaikki ei mahdu.
Assistentti hieman virnistelee
valinnanvaikeuksilleni. Viimeksi hän ehdotti, että kiivetäänkö ottamaan
linnunpöntöt puista kyytiin.
Niitä on aika paljon, jos kaikki pitkin metsiä
ja rantoja laittamani pöntöt lasketaan. Minulla on ollut verstas liiterin
päädyssä. Sen isolla vananaikaisella höyläpenkillä olen pönttöjä rakennellut.
Verstaalle olen katsonut paikan myös uuden kesäkodin piharakennuksessa, mutta
vanha höyläpenkki ei sinne mahdu. Jotain korvaavaa keinoa on keksittävä, sillä
työkaluja olen jo muuttanut. Nekin ovat vuosikymmenien ikäisiä, vasara,
hohtimet, höylä, pora, talttoja, sahoja, kirveitä ja muuta puusepälle
tarpeellista.
Aion siis rakentaa uusia linnunpönttöjä uuden
kesäkodin puihin ja rannalle Pitäisiköhän muuttokuormaan ottaa sellaisiakin
tavaroita kuin leveitä laudanpätkiä ja kirvespölkky. Sahapukkia ei oikein
kehtaa, se vie mahdottomasti tilaa. Liiterin täysi pino klapeja pitää myös
jättää. Sydän itkee, sillä ne ovat itse kaatamiani puita, itse paikalle
kiskomiani, sahaamiani, pilkkomiani ja pinoamiani. Vuosikausiksi niitä olisi
riittänyt saunan lämmitykseen.
Nyt kaikki on aloitettava alusta.
