Poikkesin
Kiasmassa Tottelemattomuuskoulussa. Se on taiteilija Jani Leinosen luomus.
Viihdyin
kyllä harvinaisen hyvin tuossa opinahjossa. Sen sijaan on hieman kyseenalaista,
opinko siellä mitään uutta. Minulla nimittäin oli aika hyvät pohjatiedot koulun
erikoistumisalalta jo vanhastaan. Mutta kyllä se hyvästä kertauksesta kävi.
Kävelen
melkein päivittäin Helsingin yliopiston päärakennuksen ohi. Se on vanha opinahjoni. Siellä ei
tottelemattomuutta opetettu, ellei sitten sellaiseksi lueta akateemista
vapautta. Sitä opin, siitä innostuin ja sitä olen parhaan kykyni mukaan
yrittänyt noudattaa opintojen jälkeenkin. Se on elämänasenne.
Yliopistoaika
oli varmaankin elämäni innostavinta aikaa. Talon ohi kulkiessani katse kääntyy
aina haikein mielin kuvassa näkyviin ylimmän kerroksen ikkunoihin.
Päärakennuksen uuden puolen - Fabianinkadun puolen - neljäs kerros oli
kotipesäni, suurelta osin myös kolmas kerros. Hyvin suurelta osin myös alimman
kerroksen "kuppila". Olen ohi kulkiessani välillä pikkuisen katunut,
kun en jatkanut maisterintutkinnon jälkeen. Väylä oli kyllä avoin, mutta
valitsin toisin. Eipä silti, ei valitsemani tiekään huono ollut.
Ohi
kulkiessani huomasin, että jotain erityistä oli yliopistolla tekeillä. En
tiennyt, mitä, eikä minulla ollut aikaa jäädä selvittämään asiaa. Se oli
vahinko, sillä jälkeenpäin minulle selvisi, että tekeillä oli oikein isoja
asioita.
Siellä
oltiin puuhaamassa tottelemattomuutta.
Syytä
onkin. Siitän tähän linkin aihetta käsittelevään blogikirjoitukseen. Se on niin
terävä ja näkemyksellinen, että en ryhdy sitä referoimaan - latistaisin vain
äärettömän tärkeän sisällön. Lukekaa itse - täältä.