Otsikko on silkkaa irvistelyä eikä missään nimessä
tarkoita itseäni. Minähän en tunnetusti ole laulumiehiä.
Otsikko on Reino Helismaan käännös amerikkalaisesta
iskelmästä Whistle while you work. Sen laulavat työhön menevät kääpiöt
Lumikki-elokuvassa. Elokuva on parasta Disneytä.
Minun pitäisi taas ryhtyä työhön, muutaman viikon tauon
jälkeen. Alkaa projekti. Minua laiskottaa, vaikka en ole mikään työn raskaan
raataja. Voin komentaa muut työhön,
varsinkin sihteerini, ja aina hän vaikuttaa yhtä innostuneelta. Suu käy ja
peppu keikkuu. Mutta hän onkin käynyt positiivisen ajattelun kurssin kuuluisan
gurun johdolla. Minä en kurssille suostunut, vaikka työnantaja olisi
kustantanut lystin. En siis ajattele positiivisesti - eihän työn kuulu tuntua
hauskalta. Siihen tulee suhtautua totisesti. Sen on oltava uhrautuvaa
ponnistelua, jossa ahdistuu ja välillä itkettää.
Kuuleman mukaan se on Jumalallekin otollista elämää, ettei
turhaan naura.
Sihteerini on toista koulukuntaa. Hän on selvästi omaksunut
toisen Helismaan kaltaisen lauluntekijän asenteen: "Älä sinä huoli tyttö
nuori / paljonkos kyyneleet hyödyttää. Eivät ne surut suremalla lopu / on
tanssi ja laulu tärkeämpää."
Yritän sietää projektin tuskat, vaivat ja juoksemiset.
Kolmessa viikossa pitäisi olla ohi. Sihteeri pelastaa pahimmalta. Hän ei
stressaannu - olen kehunut, olen kysynyt! Hän vastasi mietelauseella, että
enkelit osaavat lentää sen vuoksi, että he osaavat ottaa itsensä kevyesti.