Alppiruusupuisto

Dessu ajoi tänään paikallisbussilla esikaupunkiin. Bussi 41 vie Töölöntorilta suoraan Haagaan. Menin katsomaan alppiruusupuistoa, kuten aina kesän alussa.

Se on yksi mielipaikoistani Helsingissä. Helsingin yliopiston ylläpitämä puisto on kahdeksan hehtaarin kokoinen upea kokonaisuus, jota monikaan ei tunne. Jostain syystä sitä ei mainita missään nähtävyysluettelossa.

Puisto on hiljattain kunnostettu, siellä on hyvin hoidettuja käytäviä, pitkospuita ja näköalatasanteita, joita pitkin pääsee sisälle maisemaan.

Ihan vielä ei ole kukinnan aika, mutta pian on, kuten toisesta kuvasta näkyy. Täydessä kukassa tämä alue on ainutlaatuinen nähtävyys Suomalaisessa.

Rohkenen suositella alasta kiinnostuneille. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Puiston nurkalle pääsee busseilla 40, 41, 43, 51, 56 ja Jokeri-550. Kaikki paikallisjunat, jotka pysähtyvät Huopalahden asemalla, tuovat muutaman sadan metrin päähän.

Liitän tähän vielä linkin puiston puiston esittelysivuille .

Salaisuuksia

Dessu tuntee olevansa lähestulkoon vallankäytön ytimessä, kun hän kulkee päivittäin työmatkallaan Säätytalon editse. Siinä rakennuksessa on näinä päivinä historian havinaa, silla sisällä rakennetaan valtakuntaan uutta hallitusta. Talon tärkeys näkyy portaillakin. Siinä on laumoittain toimittajia odottamassa ohi kulkevia päättäjiä. Mitään heille ei kuitenkaan kerrota.

Muutama merkkihenkilö on Dessunkin silmiin sattunut. Säätytalon portaiden edusta on näinä päivinä varmin paikka kadunmiehelle päästä kuviin. Erään sanomalehden kuvassa huomasin jo näkyväni taustalla, kaukana päähenkilöistä. Näin ainakin arvelen, ihan varma en voi olla, sillä kuva ei ollut syvätarkka. Voi se olla joku muukin, mutta ainakin sillä oli olkalaukku.

Dessu tuntee olevansa linssilude, sen verran usein hän on huomannut päässeensä julkiseen kuvaan. Viimeksi pääsin sanomalehteen, kun istuin yleisön seassa Vanhalla ylioppilastalolla järjestetyssä vaaliväittelyssä. Sitä ennen näyin televisiouutisissa, kun istuin Kulttuurikeskus Caisassa yleisön joukossa eräässä keskustelutilaisuudessa. Kauaa ei ole siitäkään, kun televisiotoimittaja pysäytti minut kadulla ja kysyi kameran käydessä mielipidettäni susien ja karhujen metsästyksestä. Viime kesänä olin hämäläisen paikallislehden haastattelussa, kun toimittaja nappasi minut erään näyttelyn avajaisissa. Puhumattakaan niistä lukuisista haastatteluista, joihin olen vuosien varrella joutunut virastomme toimialaan kuuluvissa kysymyksissä.

* * * 

Säätytalolla siis neuvotellaan, ja jos valmista tulee, tuloksena on melkoisen epäpyhä allianssi. Jotenkin hämäräperäiseltä tuntuu, että siellä on käsiteltävänä Nato-kysymys. A-studiossa Salolainen kiemurteli asian kanssa, ja jopa uuden uljaan ulkopolitiikan ihmelapsi Stubb tiuskaisi ruman sanan (tosin englannninkielisen) asiasta kysyvälle toimittajalle Säätytalon portailla. Ei hyvä.

Harmi, ettei Nato ota henkilöjäseniä, niin että Lipposet, Häkämiehet, Ahtisaaret ja muut voisivat liittyä. Tuntuisi varmaan uljaalta. Dessu ei liittyisi.

Kuvassa on risteilyohjus rantasaunan katolla jossakin kaukana Keski-Suomessa. Kuva on havainnollinen todiste Suomen puolustusvalmiudesta ilman Natoakin. Väärinkäsitysten välttämiseksi vakuutan, että kyseessä ei ole Dessun oma rantasauna eikä järvi ole Längelmävesi. Tarkemmat koordinaatit jätän ilmoittamatta, etten tulisi hölmöyksissäni paljastaneeksi sotasalaisuuksia. Sellaisesta joutuu Supon kanssa vaikeuksiin. (silti kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi).

Epätarkkaa informaatiota

Dessulla kävi vieras. Tuli käymään lapsuudesta asti tuttu mies, jota en kovin usein ole tavannut. Hän on polliisi savonmualta ja kova juttelemaan. Mainioita juttuja sain taas kerran kuulla, kun Elitessä iltaa istuimme. Tässä niistä yksi, tapaus viime kesän hellepäiviltä (en yritä tässä mukailla savon murretta, jota puhe sisälsi):

"Lähdin koiran kanssa iltalenkille pururadalle. Metsässä koira alkoi murahdella.


Pensaikosta kömpi polulle ukko, Savi-Leku, hyvä tuttu.Varmaan sadat kerrat olen Lekun maijan kyytiin taluttanut ja putkaan pahnoille yöksi pistänyt. Leku on viinamäen miehiä, ollut jo vuosikymmeniä, harmiton heppuli mutta poliisille ainainen vaiva. Viinarahansa Leku tienasi soittelemalla hanuria milloin missäkin kadunkulmassa.


Leku tervehti kohteliaasti vanhaa tuttavaansa. Olemuksesta näki, että Leku oli juuri herännyt. Kamppeet olivat roskaiset - tirsat oli selvästikin otettu siellä metsässä.


- Anteeks herra konstaapel, sattuiskos herra konstaapel tietämään paljonkos kello on.
- Se on kahdeksan.


Leku kiitteli kohteliaasti tiedosta ja lähti menemään kaupungin suuntaan. Ehdimme koiran kanssa ottaa muutaman askeleen ennen kuin takaa kuului Lekun ääni.


- Anteeks herra konstaapel että vielä vaivaan, jäi epäselväksi, onko aamukaheksan vai iltakaheksan.

* * *
Kun pääsimme Elitestä kotiin, alkoi tapahtua. Olen seurannut television Maestro-sarjaa, jossa amatöörejä yritetään opettaa kapellimestareiksi. Kiinnostustani on lisännyt se, että yksi kilpailijoista on hyvä tuttavani.

Kesken kapellimestarikilpailua alkoi omituinen piipitys, joka peitti ohjelman äänen. Sitten kuvaruudussa alkoi virrata hälytysteksti, että Kuopiossa ihmisiä pyydetään pysymään sisätiloissa, sillä kaupungilla liikkuu pyssymies.

Samanlainen hätäinformaatio tuli vuosi pari sitten kesken jonkin laatuelokuvan, jota olin tallentamassa DVD-levylle. Silloin varoitettiin karhusta, joka liikkui asutuksen keskellä, en muista missä kaupungissa. Tallennukseni meni pilalle.

Hälytykset ovat tietysti tarpeen, mutta vain siellä, missä uhka on päällä. Töölöntorilla ei ollut pyssymiehestä eikä karhusta vaaraa. Luulisi, että nykytekniikalla olisi mahdollista suunnata informaatio sinne, missä vaara on todellinen.
Tällä tavalla koko mahan suunnattuna tapahtumaan tulee turhaa dramatiikkaa, vähän kuin amerikkalaisissa poliisisarjoissa, joissa piipaa-autoja ja välkkyvaloja tarvitaan tolkuton määrä jokaisen näpistelijän kiinniottamisessa.

Amerikassa vaara on tietysti aina suuri, koska vapaa aselaki antaa jokaiselle oikeuden kantaa taskussaan asetta. Kyllä Suomessakin vielä jonakin päivänä voi ostaa käsiaseita R-kioskista, jos pyssymiesten järjestöjen ja eräiden poliitikkojen tahto saadaan toteutumaan. Sitten tv-hälytyksiä ja vilkkuvaloautoja riittää joka paikassa, Töölöntorillakin.

* * *
Savolainen poliisikaverini sai hälytyksen kuultuaan äkkinäisen impulssin lähteä yöjunalla kotiseudulleen, vaikka tarkoitus oli matkustaa vasta huomenna.

Kuvassa on ainoa ase, jota Dessu itse osaa käyttää. Ei vaadi vilkkuvia valoja. Voi tehdä itse.