Luin
äitini muistelmia elämästään. Niitä on iso pahvilaatikollinen vinttikomerossa. Löysin
laatikon äitini jäämistöstä hänen kuoltuaan. Sitä ennen en tiennyt hänen
kirjoituksistaan muuta kuin ne, joita oli julkaistu paikallislehdessä ja kirjoittajapiirin
julkaisuissa..
Nyt yritän lopultakin lukea kaikki kerralla. Selailevaa lukemista olen kyllä yrittänyt ennenkin. Lukemisen hankaluus on siinä, että paperit ovat päiväämättömiä. Tapahtumien kronologiaa voi vain arvailla. Tarinat ovat irrallisia, niistä ei muodostu yhtenäistä kertomusta.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia perheeni menneisyydestä tulee vähän väliä esiin. Asenneilmapiirin tavoittaminen onnistuu hyvin. Kaikkea en ole tiennyt ennen tätä.
On mielenkiintoista pohtia, missä määrin asenteet periytyvät vanhemmilta lapsille.
Ei ole kauan siitä, kun nauratin paria kaveria kertomalla, että kesäkotini naapuri houkutteli vuosia sitten minua liittymään hirvenmetsästysseurueeseensa. Kavereita tämä huvitti kovasti. – Ei voi idea pahemmin mönkään mennä. Eipä ollut naapurilla häävi ihmistuntemus.
Eipä ollut, niin. Tosissaan hän kuitenkin yritti. Minä yritin hienotunteisesti kiemurrella ja ohjata ajatuksia muuhun suuntaan, mutta ei auttanut. Pakko oli sanoa tiukasti. Siihen sentään taivuin, että pistin nimen paperiin, jolla seurue saa luvan metsästää minunkin nelihehtaarisessa metsässäni.
Isältäkö pyssyasenteeni on siirtynyt minuun? En muista, että asiasta olisi koskaan keskusteltu. Sivariin menoni hän hiljaisesti hyväksyi. Isä oli muutenkin vaitelias mies, puuhasi enimmäkseen omiaan yksin. Kuoli 57-vuotiaana. Sodan rikkoma mies, sen olen vasta aikuisena ymmärtänyt.
Kesänaapurille asiasta taisi jäädä jotain hampaankoloon. Vuosien varrella jotain pikkuletkautuksia kuulin. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei metsästä. (Kuva sarjafilmistä Babylon Berlin.)
3 kommenttia:
Niin, mies metsästää ja tappaa, lyö ja raiskaa. Minäkään en siihen pysty. Hyvin erikoisissa tilanteessa periaatteessa pitäisi kyetä kolmeen ensimmäiseen. Minä en edes unissani siihen kykene. Pelkään että uhkaavassa ja äkillisessä tapauksessa lamaantuisin. Mutta siihen neljänteen en keksi mitään syytä toimimisen oikeutukseksi, tai edes sen haluamiseen. Surkea tapaus. Mutta kyllähän tämä mieskulttuuri on yhä yleinen maailmassa. Tänään näemme miten tosimiehet toimivat. Ja kun onnistuvat, on aivan hiljaista. Kuin haudassa.
Jostain luin, että 90 prosentin miesporukka pilaa koko miessukupuolen maineen. Väite ei taida olla kovin pahasti pielessä. Ja silti monet ihmettelevät, miksi feminismi saa niin suurta kannatusta. - Maailma taitaisi olla aika lailla eri näköinen, jos naisilla olisi enemmän valtaa. Vai pilaisiko valta naisetkin?
Valta on kuin miekka: sen terävät sivut osoittavat vastakkaiseen suuntaan. Kun valta "siirtyy tänne Kosolaan" tai jollekin tietylle ihmisluokalle, siitä ei hyvää seuraa. Kaksipuoluejärjestelmä on yhtä huolestuttava asia kuin kaksinapainen maailma. Valta pitää jakaa pienempiin osiin, se ei ehkä ole tehokkainta mutta on varmempaa. Siispä jako miehiin ja naisiin on vaarallista, jos tämä jako on totaalinen. Niin huolestuttavalta kuin saattaa kuulostaakin, on ilmeisesti kuitenkin turvallisempaa jos on monia sortteja miehiä ja monen sorttisia naisia. Kähinää voi syntyä silloin vähän kaikilla puolilla, mutta ne ovat paljon pienempiä. :D
Lähetä kommentti