Luin kirjan. Tässä intensiivisessä ja viisaassa romaanissa kerronta on vahvasti melankoliaan kallellaan. Vanheneva mies etelähelsinkiläisessä antikvariaatissaan tekee odysseiaa itseensä ja elämäänsä, tunteisiinsa, toiveisiinsa ja pettymyksiinsä.
Miehen elämä on ollut täynnä kirjoja, runoja, filosofiaa, musiikkia, kaikenmuotoista sivistystä yhdistyneenä boheemiin elämäntapaan. Naisia on mennyt ja tullut mutta samalla on ollut myös yksinäisyyden tunnetta. Ja sitten elämä mullistuu, kun antikvariaattiin astuu nainen, entinen tyttöystävä opiskeluajoilta.
Koko kirja on miehen yksinpuhelua, minäkerrontaa. Se on hyvä ja helppo keino päästää lukija syvälle henkilöiden mieleen. Ainoa askarruttava ongelma on epäily siitä, onko kertoja joka kohdassa luotettava?
Tämän kirjan tekijän lisään listalleni, jolle merkitsen sellaisia nimiä, joiden teoksia on syytä seurata. Ei sille listalle ihan vähäisillä ansioilla pääse.
*
Antikvariaatista tuli mieleen, että en ole koko syksynä kiertänyt Helsingin antikvariaatteja, vaikka sää ja keli on ollut mitä miellyttävin. Tällainen kostea ja leuto hämäränhyssy on minun ihanneolotilani; se korreloi mukavasti mielialan kanssa, siinä ei tule liian virkeäksi.
Mutta kuinkas sitten kävikään! Olin aikeissa mennä joko Hagelstamille tai Laterna Magicaan. Mutta vesisade lisääntyi. Sateenvarjo pystyssä on vaivalloista kävellä – mieluummin kulkisin rennosti kädet selän takana. Rauhankatua lähestyessäni tuulenpuuska tempaisi varjon nurin ja kastuin. Ei auttanut kuin kääntyä kotiin päin.
Pidän antikvariaattien tunnelmasta – hyllyjä tutkiessa kuluu huomaamatta tuntikausia ja löytyy helposti samanmielistä juttuseuraa. En pidä suotavana, että tämä ala katoaa kivijalkakaupoista ja siirtyy kokonaan nettiin. Ervasti, Hiltunen ja Holappa olivat vuosikymmeniä suosikkejani. Jäljellä olevia on syytä tukea. Uusi yritys pikapuoliin. (Kuvassa Laterna magica joskus viime keväänä)
3 kommenttia:
90-luvulla oli vielä laaja kirjadivarien joukko. oli kulttuuriantikvariaatteja ja arkisempia divareita. oli bibliofiilisiä kirjakokoelmia, selviä pornokauppoja ja kaikkea siltä väliltä. joissakin paikoissa minua viehätti niiden erikoistuminen. esimerkiksi fabianinkatu seiskan porttikongissa sijainneessa troublessa ja läntisen brahenkadun kulkukatin pojassa oli tarkasti kuratoitu valikoima. oikeastaan kaikki kirjoihin liittyvät kivijalkapuodit ovat riemu mielelle. yhteen niistä liittyy myös kertomuksen veroinen henkilöhistoria.
Tuo Brahenkadun divari on tainnut jäädä minulta käymättä, en ainakaan muista. Sen sijaan jossakin Kasarmintorin kulmilla sijainnut ruotsinkielisiin kirjoihin erikoistunut divari tuli minulle yhdessä vaiheessa hyvin tutuksi, samoin IsoRoban alkupään iso (ja sekainen?) divari. Ja vielä Ullanlinnassa Joukolan / Kom-teatterin lähellä poikkikadun nurkalla sijainnut. - Kaikkein tutuin minulle kuitenkin oli Pentti Holapan divari Kampintorin laidalla niin kauan kuin kirjailija itse sitä pyöritti.
Ja sitten mieleen nousevat vielä vanhat pienet kirjakaupat. Erityisen lämpimästi muistan Thalian aukiolla Pohjois-Haagassa sijainneen kirjakaupan. Tilaa ei ollut paljon, mutta jestas mikä valikoima. Sellaiset herkkupaikat markkinatalous on päättäväisesti tuhonnut.
Mainiota, että nostit esille tämän Juha Itkosen kirjan. Suosittelin sitä joululahjaksi eräälle henkilölle, mutta aloin jälkeenpäin epäröidä, kun sitä ei näkynyt missään ”tämä kirja olisi hyvä lukea” -listassa. Makuja on tietysti monenlaisia.
Lähetä kommentti