Yhä useammin käy niin, että blogin kirjoittaminen siirtyy myöhemmäksi, kun edelle kiilaa muuta puuhaa – tärkeämmältä tuntuvaa. Kun tärkeämmältä tuntuvaa puuhaa on jatkunut useamman päivän, blogitekstin hienolta tuntunut idea ei enää tunnukaan hienolta.
Pitkän linjan blogisti tuntee mieliharmia, jos menee kokonainen viikko, ettei synny yhtään tekstiä. Tulee houkutus huitaista ohimennen edes jonkinlainen teksti, vaikka hieno idea puuttuisikin.
Tekosyitä on helppo keksiä mutta vaikeampi hyväksyä. Yksi kuitenkin minulle kelpaa: hyvä kirja.
Kun löytyy vetävä kirja, kirjoittaminen saa väistyä. Niin kuin nyt on tehnyt.
Kirjailija on taas vanha tuttu Merete Mazzarella. Tuttu jo 1970-luvun alkupuolen Tukholmasta, kun yliopiston kirjallisuustieteen laitoksen ilmoitustaululta löytyi ilmoitus oudon nimisen nuoren naisen luennosta suomalaisesta nykykirjallisuudesta. Pitihän sitä mennä kuuntelemaan.
Myöhemmin hänestä tuli Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professori. Hän asuu tässä Töölöntorin lähellä ja häntä näkee näillä kaduilla ja kuppiloissa. Nyt hän on taas kirjoittanut kirjan, joka vei ajan ja tilan kaikelta muulta pääsiäispuuhailultani. Kun kirjan alku näyttää tällaiselta, ei sen lukemista voi viivytellä.
4 kommenttia:
Sympaattista. Ja sympaattista että blogisti ilmoittaa blogissa, ettei mitenkään nyt ehdi blogata! :)
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan (ja minähän välillä olen), niin tuo "ei ehdi" sisältää menneen aikamuodon. En viikkoon ehtinyt blogata, kun oli tuo kirja.
Nyt taas ehdin, sillä kirja on valmis. Nyt puuttuu vain idea, ja "puuttuu" viittaa nykyhetkeen - ja mahdollisesti tulevaisuuteen.
Jostain syystä minusta tuntuu, että mitä vähemmän sinulla on valmista hienoa ideaa, sitä lähemmäs lukija sinua pääsee. Ajatuksellinen hapuilu voi toki sekin olla taitavalla kirjoittajalla suunniteltua ilmaisua. Niin että tiedä nyt sitten, miten spontaania mikäkin teksti on. Muisteluissasi jokin kuitenkin osuu minuun usein. Ehkä tunteen ja defenssien solmiutumisessa on tuttuutta.
Sivistyksessäni on lukuisia aukkoja, ja yksi niistä on Merete Mazzarellan kohdalla. Nyt kun luen tuon tekstikatkelman, tekee mieli lukea lisää.
Teepussi
Pääosa teksteistäni ei ole kovin spontaania. Ne tulevat kyllä yleensä kertaistumisella valmiiksi, mutta niitä on edeltänyt aineksien ja kuvien keräily. Kirjoitusten aihelmia on valmiina pitkä rivi, mutta kaikki eivät koskaan toteudu.
Ymmärrän täysin tuon ajatuksellisen hapuilun merkityksen tekstille. Metodini ei sulje sitä pois, sillä ilmaisullinen taso pysyy hiomattomana, sellaisena kuin se ensiyrittämällä kuvaruudulle sormistani laskeutuu. Tuttuutta tunneilmaisussa tunnen sinunkin teksteissäsi. Heti alkulause aiheuttaa jännityksen: mitähän tästä onkaan tulossa.
Mazzarellan kirjoja on paljon. Tämä nyt puheena oleva on kirjallisuusihmisille, mutta monet aiemmat ovat arkielämän pohdiskelua.
Lähetä kommentti