On riskialtista suositella kenellekään kirjaa tai elokuvaa, josta on itse pitänyt. Voi suositus mennä pahasti mönkään.
Opin olemaan pidättyväinen suosituksissani, kun kerran 1970-luvun alussa meni mönkään. Kaksi kollegaa, itseäni selvästi vanhempaa naista, etsi lehdestä päivän elokuvalistaa. Olin juuri nähnyt Jean Renoirin Onnen aika –elokivan ja suosittelin sitä.
Eivät osuneet kohdalleen Renoirin hyvällä tyylitajulla esitetyt herjat ja irvistelyt. Sain vuosikausien jälkeenkin kuulla vinoilua omituisesta suosituksestani. Ei ollut kertaakaan saanut nauraa.
Joskus taas suositus osuu nappiin ja aiheuttaa yllättäviä seurauksia.
Toukokuussa 1978 minulla oli kierroksessa uusi ihastus, Sibelius-Akatemiassa opiskeleva tyttö. Jouduin lähtemään viikonlopuksi pois Helsingistä, ja tyttö mietti, miten tyhjäksi jäävän illan viettäisi. Rohkenin suositella juuri näkemääni uutta elokuvaa, Fred Zinnemannin ohjaamaa Muistojeni Juliaa.
Ihastukseni meni ystävättärensä kanssa katsomaan, ja molemmat pitivät kovasti. Sain jälkeenpäin kuulla, että elokuvan jälkitunnelmissa he olivat ihmetelleet, että mikäpäs se sellainen mies on, joka tällaista osaa suositella. Että sellaisesta miehestä ehkä kannattaa pitää kiinni.
Tällaisia itsekehuisia muistoja nousi tänään mieleen, kun Muistojeni Julia tuli televisiosta - on myös Yle-Areenassa. Ehkä siis rohkenen lievästi suositella täälläkin. Samalla katsoja oppii, mitä tarkoittaa aika vieras termi ´pentimento´.
Kyllä se vaikuttava elokuva oli vieläkin. Hieno näyte, miten väkivaltaa voi kuvata ilman että sitä näytetään. Teoksella on myös merkittävä kirjallinen tausta, keskeisiä henkilöitä ovat näytelmäkirjailija Lilian Hellman ja rikoskirjailija Dashiel Hammett. - Onnistuin myöhemmin hankkimaan molempien pääosan näyttelijöiden omistusnimikirjoitukset kokoelmiini, siis Vanessa Redgrave ja Jane Fonda.
(Tällä kirjoituksella on linkki erääsen aiempaan kirjoitukseen. Se löytyy täältä KLIK)
2 kommenttia:
dessu
antamasi linkin takana kerrot, että muistojen juliaan liittyy merkityksellinen henkilökohtainen tapaus, ja että elämäsi kulku saattaisi olla aivan erilainen ilman sitä elokuvaa. tämä innosti minut miettimään sitä millaisista pikku sattumuksista elämä ja rakkauden asiat ovat kiinni. millainen olisi sinun rinnakkainen tarinasi ilman tätä elokuvaa. ajatus pienten sattumien vaikutuksesta elämämme suuntaan kiehtoo minua kovasti. joskus kohtalo voi selättää sattuman.
meri
Yleispätevyydestä en tiedä, mutta vähäpätöiseltä näyttävällä sattumalla on ollut kahdessakin kohdassa iso vaikutus elämässäni. Tämä elokuvatapaus on niistä pienempi. Onnistunut suositus ei tietenkään ollut ainoa syy, että syntyi hyvä ja pitkäkestoinen parisuhde, mutta osaltaan se tuuppasi eteenpäin hapuilevassa aloituskohdassa ollutta tutustumista.
Isompi ja ratkaisevampi tapaus oli erään tuttavan vihje Tukholmassa 1971, että menepä pääsiäisenä käymään tuolla. Menin. Sillä reissulla syntyi kontakti tulevaisuuden työpaikkaani Helsingissä, jossa pysyin eläkeikään saakka.
Ilman sitä vihjettä en missään tapauksessa olisi osunut yhteen sen Helsingin-työn kanssa. Enkä varmaankaan olisi koskaan muuttanut Helsinkiin. Eikä näin ollen olisi tullut sitä elokuvasuositustakaan. Johonkin ihan eri suuntaan olisi elämä vienyt, enkä yhtään osaa kuvitella, minne.
Lähetä kommentti