Suunnitelma oli kyllä hyvä. Mutta se epäonnistui.
Itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina menin nukkumaan tunnin tavallista aikaisemmin, siis klo 3, sunnuntaina klo 2, maanantaina klo 1 ja tiistaina jo klo 24 eli keskiyöllä.
Näin radikaalia muutosta vuorokausirytmiini en ole tehnyt mies- eli henkilömuistiin. Neljä tuntia aikaisemmin nukkumaan on paljon. Etukäteisviisas ajatukseni oli, että yhden tunnin vuorokaudessa hitaasti hivuttamalla muutos ei tunnu niin pahalta kuin neljä tuntia kertarysäyksellä.
Jo syyskuussa olin saanut viestin, että lääkärin vastaanotto on keskiviikkona 11. joulukuuta klo 8.30. Tuommoinen kellonaika on minulle yö.
Ei lääkärin katsastukseen voi mennä parin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Kuusi tuntia olisi ehkä riittävä. Siksi oli pakko reivata vuorokausirytmi uuteen asentoon. (vanhoina hyvinä aikoina vastaanottoajoistakin oli mahdollista neuvotella terveyskeskuksen asiakaspalvelussa – enää ei).
Menin siis kyllä ihan suunnitelman mukaan joka yö tunnin aikaisemmin nukkumaan. Siinä oli vaan sellainen ongelma, että en nukahtanut.
Kello neljään se nukahtaminen viipyi jokaisena yönä. Tunnin, kaksi tuntia, kolme tuntia, neljä tuntia pyörin sängyssä ilman unta. Mukavampi olisi ollut touhuta ne tunnit tietokoneen kanssa tavalliseen tapaan. Kello neljästä alkaen nukkumien sujui kyllä aina oikein hyvin.
Niinpä olin keskiviikkoaamuna klo 8.30 lääkärin katsastuksessa silmät sikkurassa kahden tunnin yöunen jälkeen.
Lääkäri taisi huomata väsymyksen ja kysyi elämäntavoistani. Selitin, että vakiintunut nukkumaanmenoaikani on klo 4. Lääkäri moitti minua epäsäännöllisistä elämäntavoista. Yritin selittää, että elämäntapani eivät ole ollenkaan epäsäännölliset. Ne ovat erittäin säännölliset, paitsi tällaisina poikkeuspäivinä kuin nyt.
Jäi sellainen käsitys, ettei lääkäri selityksiäni uskonut..
[jatkuu]
4 kommenttia:
Kello 8.30 on minullekin keskiyötä. Menen tosin nukkumaan jo klo 24 tai 1, mutta voin hyvin nukkua aamulla kymmeneen asti. Ennen ja jälkeen unen luen, ja siitä on hyviä seurauksia. Unen aikana kehittyy ajatuksen siemeniä, se on hyvää työaikaa. Mutta paras työaika minulle on kuitenkin aina ollut yö. Jos satun heräämään kolmelta, saatan kirjoittaa pari tuntia. Mitä lääkärin mielipiteeseen tulee, se on tyypillinen besserwisserin jäykkä moraalipoliisin käsitys. Elää voi niin monella hyvällä tavalla. Media rakastaa kysyä oletko aina tehnyt sen ja sen väärin. Se heijastelee ihmisten epävarmuutta ja halua tiukoin säännöin järjestellä olemistaan. Koska kuitenkin kuolemme, sen elämän soisi olla mahdollisimman tyydyttävää. Viimeisiä aikojaan elävälle vanhukselle suotakoon mieliruoat, vaikka ne eivät olisikaan suosituksien mukaisia.
dessu, kari
oletko aina elänyt väärin,niinpä niin. omia inhokkejani ovat iltapäivälehtien terveysotsikot ja niiden retoriikka: "tällaiset kädet voivat enteillä muistisairautta" , "tällainen uni vaarantaa terveytesi" , "jos silmiä särkee, dementia on jo pitkällä". vihaan kauppojen kassojen viereen kasetoituja iltapäivälehtiä ja niiden oudoilla oireilla spekuloivia otsikoita. ne ovat niin absurdeja, etten kestä. toisaalta ei ehkä pitäisi närkästyä siitä, että lööpeissä lukee jotain kökköä - siihenhän lööpit yleensä perustuvat.
Kari
Luulen kuitenkin, että tuo lääkärin epäily epäsäännöllisestä elämäntavasta oli kokeneen ammattilaisen ymmärrys, että ihmiset keskimäärin eivät hallitse elämäntaitojaan vaan remuavat ja rymistelevät kuka mitenkin, ja siinä kohtuullisuus vuorokausirytmin säännöllisyydessä jää huomiotta. Sellainen kai on lääketieteellisestä näkökulmasta epäterveellistä, josta lääkärin kuuluukin varoitella. Kun kerron hänelle meneväni nukkumaan kello neljä, ei kai hänelle ensimmäiseksi mielikuvaksi minun yöolemisestani nouse, että jaaha, siellä se Dessu siis istuu yöllä työhuoneessaan ja lukee, kirjoittaa ja katselee laatuelokuvia. Ymmärrän hyvin, että ihan toisenlaisia touhuja hänen mielikuvassaan näkyy.
meri
En ole aina elänyt yhtä väärin. Virkavuosina aikataulu vaati nousemaan aikaisin, joten keskiyön paikkeilla oli mentävä nukkumaan. Kyllä siihen tottui. Lomilla yövalvominen kyllä vakiintui, joten lomien loppuessa oli aina tuskainen siirtymä.
Tuollaiset iltapäivälehtien lööppijutut ovat tulleet tutuiksi, vaikka iltapäivälehtiä en ole vuosikymmeniin ostanutkaaan. Netistä niitä pikkuisen ilmaiseksi (!) vilkaisen, mutta nuo terveysotsikot näyttävät olevan extra- tai plussa-osastolla, johon pitäisi kirjautua. Minä en kiusallakaan kirjaudu, joten olen niiltä välttynyt. Nuorena joskus luin äidin naistenlehdistä lääkäripalstoja, joissa vastattiin lukijoiden kysymyksiin. Mutta niistä tuli tunne, että kaikki kerrotut oireet taitavat olla minussakin, joten lopetin. Sanomalehtien populaaritiedepalstat ovat rajatapaus (kuten uudet tiedot laihdutuslääkkeistä tai ravintosuosituksista).
Lähetä kommentti