Helluntai ja kaatuneiden muistopäivä – jotenkin epäsuhtainen pari samalle sunnuntaille. Toisaalta yllättävät ja yhteen sopimattomat rinnastukset antavat usein ajattelulle ja taiteelle uutta oivallusta.
Helluntaihin liittyy alkusoinnullisia sanoja, kuten heleä ja heila. Tänä vuonna myös helle. Jostakin luin, että nyt pitää nauttia kauan kaivatusta helteestä.
Nauttikoon ken voi. Minulta ei onnistu. Helle on silkkaa tukaluutta. Ulkona nääntyy, pitää pysyä sisällä. Pöytätuulettimet hain jo kellarikomerosta. Vielä nytkin yöllä yksi puhaltaa ja puhkuu työtuolini takana.
Herää huolestuneita aavistuksia, että tätä saattaa jatkua koko kesän. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä. Kaksi (vai peräti kolme?) edellistä kesää olivat aika äärimmäisiä.
Viime kesä oli melkein puoleen vuosisataan ensimmäinen, jota en viettänyt maalla. Syynä oli harmillinen sairastuminen. Toukokuun lopussa olin leikkauksessa. Pari viikkoa myöhemmin jouduin uudestaan sairaalaan, sillä leikkaushaava tulehtui. Vasta juhannuksena tämä alkoi olla kunnossa. Sitten iski korona. Se oli kohtalaisen lievä, mutta maalle meno ei kaiken jälkeen houkutellut. Vuokramökki olisi ollut käytettävissä, mutta sen sai peruutetuksi.
Nyt on uusi yritys viettää kaupunkikesä. Terveys on kunnossa, paitsi oikutteleva alaselkä ja lonkka. Pitkät kävelyretket - vanha mielipuuhani – eivät oikein luonnistu. Helteellä eivät senkään vertaa. Puiston penkit houkuttelevat istumaan ja kävelykilometrit jäävät vähäisiksi.
5 kommenttia:
Se kuulosti, tuo runo ihan Eino Leinolta mutta olikin Larin Kyöstiä. Kaunis on kyllä ilma, mutta helle ei ole minullekaan mikään autuas olotila. Täytyy kuitenkin sanoa, että parempi pieni helle kuin kova pakkanen.
Kun talvi ja liukkaus loppui, heti alkoi kesä ja uupumus. Kunnon pohjoismainen keskitaso minulle kelpaisi, pilvipouta ja kaksikymmentä astetta tai vähän yli. Mutta sellainen osuu nykyisin kohdalle harvoin.
Syyskuuta odotellessa:
"Kauneimmillaan kun ruusu loistaa,
Se tuo jo syksyn sanomaa
Kuihtuu kerran tuo ruusu kaunein ja
muistokin jo katoaa.
Tule syksy vaikka
kuihtuvatkin ruusut,
en voi muistojani menettää."
(Saavu syyskuu / Come September
Reino Helismaa / Bobby Darin)
Mukavan muunnelman helluntailoruista tekaisi (nyt jo edesmennyt) ystäväni: Jos ei heilaa helluntaina, niin ei vauvaa valpurina. Koko kesä on siis vielä toiveikkaana edessä…
S.
"Ah! nyt filosofien viisaudet,
laki-, lääketietehet,
paha kyllä! myös teologitkin
olen tutkinut innoin kuumeisin.
Täss´ oon nyt, hupsu, alla päin,
en viisaampi oo entistäin."
(J.W. von Goethe)
Hykerryttävän mainio runo!
Lähetä kommentti