Ei, en ole Balkanin vuorilla taistelemassa, vaikka otsikon runolliset sanat sellaiseen viittaavat. Kävin vain Helsingin Senaatintorilla katsomassa Lux Helsinki 2024 -valotaidenäyttelyä. Mutta vilu ja nälkä sielläkin tuli.
Kauan en
kärsinyt. Pakkasta oli liikaa, jotta olisin ruvennut katselemaan esitystä.
Harvoin minulla on mieleen juolahtanut, että olisikohan viisasta hankkia
pitkälahkeiset kalsarit. Nyt juolahti.
Toisaalta
mikä pakko minun on pahalla pakkasella ulos lähteä.
Voin aivan hyvin pysyä sisällä. Ei pakkaspäiviä täällä kovin usein tule.
Ainoa pakollinen ulkona käynti on matka ruokakauppaan. Matkaan ovelta ovelle ei
mene täyttä minuuttiakaan.
Muistikuva
lapsuusvuosilta kertoo, että pitkät kalsarit ovat mahdottoman epämukavat. Olo
on kankea kuin lenkkimakkaralla kuorensa sisällä. Kutittavatkin, muistaakseni.
En saanut otetuksi valokuvaa kirkon ja muiden torin rakennusten seiniä valaisevista teoksista. Ei tehnyt mieli riisua lapasia käsistä kameran näppäilyä varten. Blogin lukija voi halutessaan googlata Lux Helsinki 24. Sieltä löytyy kuvia. Pistän tähän tilalle Louis Sparren maalauksen samalta torilta 1907. Valotaideteoksia siinä ei vaalitettavasti ole, ei ehkä yhtä hirmuista pakkastakaan.
Nousin
raitiovaunuun ja ajoin kotia kohti. Pitkästä aikaan poikkesin kuuluisalle
Jaskan grillille, kun oli vilun lisäksi se nälkäkin. Juolahti nimittäin mieleen
käydä katsomassa, olisiko pitkällä listalla Balkanin makkaraa. Ihan tuon
otsikon laulun kunniaksi. (Jaskan maailmankuulusta grillistä olen kirjoittanut
täällä: KLIK )
”Kauan on kärsitty vilua ja nälkää / Balkanin vuorilla taistellessa. / Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola, / ei löydy maata sen armaampaa. - - ”
Tuosta säkeen lopun väitteestä taidan kyllä tällaisilla pakkasilla olla hieman eri mieltä. Jopa niin viisas runoilija kuin Arja Tiainen kirjoittele harkitsemattomia talven mukavuudesta. Minun mielestäni tässä ei ole mitään mukavaa.
4 kommenttia:
Nyt olet Dessu ajastasi jäljessä tässä kalsariasiassa. Nykyään pitkät kalsarit tehdään ohuista materiaaleista, esim bambusta ja ne tuntuvat iholla pehmeiltä ja sileiltä kuin toinen iho. Naiset ja miehet käyttävät samasta materiaalista tehtyjä kalsareita, muotoilu vain erilainen. Sama koskee merinovillakalsareita, jotka ovat niin ohuita, että näkyvät läpi. Settiin kuuluu myös paita, yleensä erikseen ostettava.
Tämmöiset välikerrastot ovat kuulemma kuninkaallistenkin salaisuus, pukevat sinne hienojen edustusasujensa alle, kun joutuvat seisomaan ulkona pakkasessa pitkiäkin aikoja.
MM
Kiitos asiantuntevasta opastuksesta. Todellakin taidan olla jälkeenjäänyt tällaisista. Jotenkin on päässyt lipsahtamaan ohi.
Yhtä kuitenkin jäin pohtimaan. Jos nyt löytäisinkin mukavat pitkät kalsarit, niin jäljelle jää vielä modernin urbaanin miehen imagoposeeraus. Saisikohan sitä mitenkään vaimennetuksi ;)
tiedän ikäisiäni miehiä, joille pitkiin kalsareihin siirtyminen merkitsee aina jonkinasteista henkilökohtaista katastrofia. ehkä se johtuu siitä, että urbaanin miehen imago ei säily kalsongit jalassa. tai siitä, että ennen vanhaa kalsareiden printit olivat niin levottomia. vuotta nuorempi veljeni sai lahjaksi pitkälahkeisia alushousuja, joihin oli kuvioitu pieniä vinosti hyppiviä vihreitä sammakoita.
marjatta on oikeassa, nykyisin on saatavilla mahdottoman ihania ja kutittamattomia kalsareita. esim. kotimaisella tam-silkillä on kivoja harmaita merinosilkkisiä pöksyjä. itse en muita käytäkään. ne puetaan lokakuussa päälle, eikä niitä sitten riisutakaan ennen toukokuuta.
meri
Kyllä, imago on ongelman ydin, minullakin. Vaikeasti ymmärrettävä, mahdoton selittää, sillä eihän kaupungilla kulkiessa kukaan näe, mitä siellä alla on.
Ei siis tarvitsisi pelätä mainehaittaa. Eli tästä voisi päätellä, että kyseessä on enemmänkin itsetunto-ongelma. Voisikohan sen alkuperä olla jossain lapsuuden lällättely-lorussa "villahousuvipeltäjästä" (harmi, en muista sanoja).
Ja toinen mahdollinen alkuperä voi olla lapsuudessa nähdyt oman isän ja muiden miesten pitkät alushousut. Kammottavan rumia muodoltaan ja väriltään. Epäseksikkyyden huippuesimerkkejä..
Lähetä kommentti