2023 luin vain 59 kirjaa. Se on vähemmän kuin ennen. Näin siinä käy kun somessa yöt roikkuu.
Aika monta paksua ja raskasta tietokirjaa siinä kuitenkin oli mukana (tämä on selittelyä vähän niin kuin epäonnistuneella urheilijalla: varvas kipeä, juntturainen olo, tyhmä tuomari, vastatuuli!)
Vielä huonommin meni kävelykilometrien ja muun liikunnan kanssa. Ne suorastaan romahtivat kuin mitkäkin pörssikurssit. Alkukesän leikkaus, selkävaivat, vesilammikko polven sisässä ja korona pistivät hommat tauolle. Aikaisin tullut liukkaus jatkoi. Keskiyön aerobiccaus tietokoneen määräämässä tahdissa on sentään päässyt taas vauhtiin, tosin selkää ja polvea varoen.
Elokuvia sentään ihan hyvä lukumäärä: 190. Laskennassa mukana kaikki formaatit; teatterit, televisio, suoratoisto, dvd..
Tämä oli aikuisikäni ensimmäinen ja ainoa vuosi, jolloin en muuttanut kesäksi maalle. Omaa kesäkotia ei enää ole. Saa nähdä, jääkö pysyväksi.
Längelmäveden koti meni myyntiin 2019. Uusi löytyi Strömforsin suunnalta, mutta kolmessa vuodessa se osoittautui liian isoksi ja työlääksi, varsinkin suuren perinnepuutarhansa osalta. Se olisi mennyt pilalle puutteellisen osaamisen ja laiskan luonteen vuoksi. Talon myynti onnistui viime tingassa ennen kiinteistökauppojen ja hintatason romahdusta.
Ei kaupunkikesäkään erityisen onnistunut ollut. Nuo sairaudet ja krempat tulivat kaikki jonossa loppukeväällä ja alkukesällä, joten kunto pääsi kohdalleen vasta elokuussa. Kaupunki oli täynnä tapahtumia, mutta moni kiinnostava jäi käymättä.
Vuoden vaihtumista katselin ikkunasta. Pauketta ja mellakkaa oli tavallista vähemmän, joten siltä osin vuosi alkoi hyvin. Pakkanen on kuitenkin kamala. -15 astetta on liikaa silmilleni. Sisällä on pysyttävä. Maailman tapahtumat ja kotimaan politiikka aiheuttavat kauhunväristyksiä alkavalle vuodelle. En osaa olla optimisti, vaikka henkilökohtainen tilanteeni onkin hankalan vuoden jälkeen taas hyvässä kunnossa.
3 kommenttia:
Mainio, osuva kuva. "Niistä nenäs, nosta housus ja ole niiku muutki miehet!" Toiveikasta Uutta Vuotta!
S.
kirjoitit: "maailman tapahtumat ja kotimaan politiikka aiheuttavat kauhunväristyksiä alkavalle vuodelle."
sotakoneiston paisuttaminen rauhan kustannuksella luo nähtävästi varjonsa tällekin vuodelle. uhkaavia pilviä kasaantuu yhden sun toisen maan taivaanrannalle. ensi tammikuussa tiedämme onko rauha edelleen ohimenevä pilkahdus muuttumattomuuden verhon raosta.
kuokkalasta evakkoon lähteneellä mummollani oli toiveikas ajatus: mitä uhkaavammaksi maailmantilanne muuttuu, sitä ehjemmäksi on sopu omassa piirissä rakennettava.
ps. sairauksissa ja krempoissa kurjinta on se, jos tulee kerralla isompi rysäys. on paljon parempi, että paikat kuluvat hiljalleen. sillä lailla siihen tottuu.
kiitän sinua töölöntorilaisista perspektiiveistä ja toivon sinulle hyvää uutta vuotta ja uuteen vuosilukuun liittyviä toiveita ja intentioita!
S & meri
kiitän toivotuksista ja toivotan samaa takaisin. Ehkä tämä tästä ...
Vallan pirullista tässä on illuusioiden katoaminen näin varttuneessa iässä. Nuorena, 60-luvun radikalismin iskiessä näköalaksi vakiintui optimismi. Vaikeat ajat näyttivät olevan menneisyyttä, ME teemme maailmasta paremman paikan. Edistysusko valtasi meidät, oli monenlaista uuden sukupolven maailmanparannusliikettä, joiden voimalla tulevaisuus näytti lupaavalta. Maailma oli muokattavissa nuoreen sukupolven ihanteiden suuntaan.
Vaan eipä mennyt niin. Nyt kaikki ne menneisyyden haamut ovat täällä taas. Siitä tämä frustraatio. Onko todella mentävä taas pohjan kautta, jotta optimismin aikakausi saisi joskus uuden alun?
Lähetä kommentti