Syksyinen päiväkävely Hietaniemen hautausmaalla. Tuttu paikka, vuosikymmenien kävelyretkien kohde. Löydän tutut haudat ilman karttaakin - kelpaisin melkein oppaaksi. Monta vierasta ja tuttua olen siellä vuosien mittaan kierrättänytkin.
Jotenkin oudosti ja vastoin oletuksia hautausmaakävely rauhoittaa. On hienoa, että tuollainen iso rauhoittumiskeidas on onnistuttu säilyttämään aivan Helsingin ydinkeskustan lähellä. Asemalta sinne kävelee varttitunnissa, jos tietää reitin. Outoa, ettei mikään bisnesjoukkue ole onnistunut kaavoittamaan hienoa rantatonttia hyötykäyttöön ja rakentamaan sinne vaikkapa jäähallin tai ostoskeskuksen.
Minun kulkureittini hakeutuu taiteilijoiden haudoille. Yksi pysähdyspaikoista on Eino Leinon hauta. Siinä on tauluun kirjoitettu runoilijan omat säkeet.
Toisenlaisiakin hautasäkeitä kirjallisuus tuntee. Amerikkalainen Edgar Lee Masters kirjoitti 1915 omalaatuisen kokoelman eräänlaisia epitafeja, lyhyitä vapaamittaisia hautakivikirjoituksia. Niistä muodostuu kuva Spoon River -nimisen kuvitteellisen kaupungin elämästä.
Antologian yli 200 nimeltä mainittua henkilöä kertovat lyhyen yhteenvedon oman elämänsä vaiheista. Kirjoitus paljastaa usein jotain sellaista, mikä on aikanaan hienotunteisuussyistä jäänyt sanomatta. Rehellisyyden aika on tullut vasta haudan suojasta.
Tämän kirjan tarjoaman virikkeen valossa Hietaniemen hautausmaalla vaeltaja tulee miettineeksi, olisiko nurmen alla nukkujillakin ollut jotain tärkeää sanottavaa.
9 kommenttia:
Hyvä että muistutit. Täytyypä kaivaa taas tuo mainio kirja esiin. Ostin lukioaikanani.
eikö olekin rauhoittavaa viettää muutama hiljainen tunti hautakivien keskellä! oikeastaan mikä tahansa hautausmaa käy, jos haluaa mietiskellä elämän katoavaisuutta, mutta hietaniemi on kyllä ylivertainen siinä, että paikkaan liittyy niin paljon kauneus- ja kulttuuriarvoja. sehän on suoranainen patsastaiteen ulkoilmamuseo, kiveä on eri muodoissa loputtomiin. tykkään pujotella kapeilla hiekkakäytävillä ja kurkotella viimeisten leposijojen persoonallisia kaiverruksia. tasakokoisten, koneellisesti kiillotettujen kivien viivasuoria rivistöjä tai helppohoitoisia nurmikenttiä ei hietsusta onneksi löydy.
ps. yksi lempihaudoistani sijaitsee korttelissa U-20, linjalla 19. haudan numero on 479.
Spoon Riveriin minulla liittyy nolo muisto opiskeluajoilta. Olin mielestäni jo silloin lukenut hyvinkin paljon, mutta en (silloin vielä) kyseistä teosta. Kirjasta innostuneesti puhunut herrasmies päätteli, että olen sivistymätön moukka. Lupaavasti alkanut seurustelusuhde päättyi siihen.
Hannele, tämä taitaa olla kirja, joka helposti unohtuu hyllyyn, sillä se on niin vanhan tutun oloinen. Kun se sitten löytyy, se maistuu yllättäen aivan uudelta lukukokemukselta.
meri, tuollainen loppuvihje herättää väistämättä uteliaisuuden. Paljastaisiko vihje jotakin kirjoittajastaan? Selasin hetken Hietaniemen hautalistoja, mutta ei löytynyt nimeltä mainittujen joukosta tuota numeroa. Säveltäjiä ja taiteilijoita niillä nurkilla on, samoin muualle haudattujen yhteinen muistomerkki. Täytyypä ottaa muistilappu mukaan, kun seuraavan kerran menen rauhoittumista etsimään.
Sirpa, no mutta, tuohan meni aivan väärin päin. Yleensä kai se on mies, joka ei ole lukenut. Kokemusta on, kerran kauan sitten norjalainen tyttö meinasi saada minusta aivan moukkamaisen käsityksen, kun en ollut Hesseä lukenut. Antoi sitten kuitenkin armon, ja yhdessä luettiin - norjaksi!
Minäkin tykkään käydä hautausmailla ja useimmin käyn Hietaniemessä, koska helsinkiläiselle se on lähin paikka. Sukuhaudoilla olen käynyt lapsesta asti aina jouluaattona. Vanhempien haudalta on näkymä tuntemattoman sotilaan haudalle, jossa jouluna on aina kunniavartio. Muutama vuosi sitten osuimme hautakäynnille juuri kun aurinko oli laskemassa ja länsitaivas punaisena. Samassa kajahtikin ilmoille Finlandia kuoroesityksenä. Olipa upeaa!
Usein minulla on Hietsu-kävelyillä kamera mukana. Vuodenaikojen vaihtelu on aivan huikeaa. On hauskaa ottaa valokuvia kasvillisuudesta ja veistoksista niin, että kuvasta ei välttämättä tajua, että se on otettu hautausmaalla.
Tänä syksynä hoksasin, että Hietaniemen hautausmaalla on hienot Facebook-sivut, jossa julkaistaan mm. hienoja kuvia hautojen veistoksista. Ja niissä on tietysti haudan osoite! En omaa Facebook-tiliä, mutta kuvia ja postauksia voi selata ilman omaa tiliä.
Terv. Räkättirastas Pahanilmanlintu
RP
Minä olen keräillyt veistoksista valokuvakokoelmaa tietokoneelleni. Aika paljon on kertynyt ja lisää tuli taas.
Tuollaista joulun hautausmaatunnelmaa on moni kehunut. Täytyypä joskus kokeilla. Ainoa lähiomaisen hauta Helsingissä sijaitsee Maunulan uurnalehdossa.
Vanhat hautausmaat todella mielenkiintoisia. Täällä Jyväskylässä vanhalta hautausmaalta löytyy monen suomalaisen kulttuurivaikuttajan hauta. Varsinainen aarreaitta siinä mielessä Ja tietysti Matti Nykäsen hauta jonne moni suuntaa kulkunsa.
Hannele
Vanha kunnon Jyväskylä mainittu! Vaikka usein kaupungissa käyn, Vanhalla hautausmaalla en ole tullut poikenneeksi. Siispä mäkihyppääjän hautakin on jäänyt näkemättä.
Vahva muisto sieltä on lapsuudesta. Olin kadun varrella katsomassa, kun 1959 Tulilahdella Heinävedellä surmattujen kahden nuoren naisen surusaatto kulki Taulumäen kirkosta Vanhalle hautausmaalle. Se on edelleen Suomen rikoshistorian suuria tapauksia siinä missä Kyllikki Saari ja Bodom.
Ehkäpä seuraava kerran Jyväskylässä poikkeat myös Vanhalla hautausmaalla. Kannattaa.
Lähetä kommentti