Piti löytää sopiva kevätruno. Vaikka monta löytyi, mikään ei oikein sopinut siihen, mitä näkyy ikkunasta. Eikä tähän synkkään maailmanaikaan muutenkaan.
Huhtikuun runot kertovat valosta, lumen alta paljastuvasta maasta. Heräävästä luonnosta. Toiveikkuudesta.
Ei tämä huhtikuu sellainen ole.
Kaveri täyttää 73. Sekään ei tunnu hyvältä. Vasta äsken hän oli koulupoika, opettajien mieliharmi, kavereiden ilopilleri, tyttöjen suosikki. Hän on piilottanut facebookista syntymäpäivänsä ja muistuttanut, etten onnittelussa mainitse ikää. Jokuhan voisi luulla häntä vanhaksi. Tiedetäänhän nuo sinkkumiesten murheet!
Kevätrunoja löytyi, mutta ne helkyttelivät samaa iloista huhtikuun riemua. Eeva-Liisa Manner (Kirkkaat aamut kohoavat), Aaro Hellaakoski (Keväinen junamatka), Arvo Turtiainen (Oli huhtikuun ilta), Eila Kivikk´aho (Kevättä), Lasse Heikkilä (Balladi keväästä ja sillasta), Saima Harmaja (Ensimmäinen kevätpäivä). Einari Vuorela, tuo Jukojärven korpirastas, näyttää olleen oikea kevätriemun suurmestari: (Kevättunnelma / Huhtikuu / Kevät kirkas / Keväthämyssä),
Kaksi runoilijaa sentään tuntui olevan tänään, tässä ja nyt. Jyri Schreck ja Ilpo Tiihonen. Ja ei sovi unohtaa T. S. Eliotin sanoja "Huhtikuu on kuukausista julmin" teoksessa Autio maa 1922) eikä Anssi Mänttärin samannimistä elokuvaa (1983).
Pitkästä aikaa innostuin leipomaan bravuurituotettani eli hiekkahentusia. Vieraita on tulossa, pitää näyttää parastaan. Resepti oli tallella ja aineksia saatavilla. Leipomustyön viihdykkeeksi soitin Ralph Vaughan Williamsin Joulukantaattia. Illalla aloin lukea uudestaan Pirkko Saision kirjaa Passio. Tällaista ei ole vuosikymmeniin tapahtunut, että lukisin uudestaan kirjan, jonka olen juuri äsken lukenut - onkohan kolmea kuukauttakaan. Siitä sopii päätellä jotain arvostuksesta.
4 kommenttia:
Uuden Eliot-käännöksen nimi on Joutomaa ja runossa sanotaan "Huhtikuu on julmin kuukausi". Ehkä se olisi voinut jättä ennalleen. En tiedä.
Heidi
Nämä uudet klassikkokäännökset ovat mielestäni kiinnostavia ja usein onnistuneita. Niin tämäkin.
Itse asiassa tämä on jo kolmas The Waste Land -suomennos. Vanhin on tuo prof. Lauri Viljasen käännös, jota siteerasin (Otava 1949). Se ilmestyi heti kun Eliot oli saavuttanut mainetta Nobelillaan. Seuraavaksi Weilin & Göösin kirjallinen johtaja Ville Repo suomensi sen modernin runouden kokoelmaan Tähtien väri (WSOY 1992). Ja nyt tämä uusi, jonka kääntäjä on Markus Jääskeläinen ja kustantaja eurooppalaiseen huippurunouteen keskittyvä Parkko. Kaikki huipputekijöitä alallaan.
Varsinkin Viljasen ja Jääskeläisen käännöksillä näyttää olevan huomattava ero. Viljanen säilytti orjallisesti rytmit ja säejaot, käytti arkaaisia ja kaunopuheisia ilmaisuja ja sanajärjestyksiä. Jääskeläinen ottaa näistä enemmän vapauksia, ei kikkaile ja hakee arkisia ja lakonisia sanavalintoja. Jääskeläinen on vaihtanut esim. vanhan käännöksen sireenin juurikyhmyt mukuloiksi ja hallan pikapakkaseksi.
Joutomaan / Aution maan sisältö sopii oudon osuvasti tähän aikaan. Taustalla oli I maailmansodan kokeneen sukupolven elämänpettymys ja samoihin aikoihin riehunut espanjantauti. Jotain samaa on täällä taas. Umpikonservatiivisen Eliotin kirjalliset, uskonnolliset ja mytologiset alluusiot ja taustalla häämöttävä tarina Graalin maljasta vievät lukijan ajtukset mennessään. Viittauksia on vaikka mihin, Vanhaan Testamenttiin, Shakespeareen, Danteen, Ovidiukseen, kirkkoisä Augustinukseen, Baudelaireen. Ja vaikutuksia näkyi heti Suomenkin runoudessa, Hellaakoskella ja Mannerilla vallankin.
Mutta eivät nämä lukemista helpoksi tee. En tunne koskaan oikein saaneeni otetta tästä. Onneksi on aiheeseen johdattavia aputeoksia.
Heidi, hauska huomata, että olet pysynyt blogini lukijana :))
Onkohan kevään odotus aikaistunut? Lapsena olen laulanut "Hip hap huu/ nyt on huhtikuu/ pakkasherra kaiken yötä/ ahkeraan on tehnyt työtä." Huhtikuu ei tainnut silloin vielä olla kevättä? Ja Keski-Euroopassakin vasta toukokuun toivottiin tuovan vehreyttä. "Komm, lieber Mai, und mache die Bäume wieder gruhn" (tabletti ei näytä osaavan saksalaisia kirjaimia). Eli onko lauluissa näkyvissä ilmastonmuutos?
Sirpa
On se aikaistunut, eikä ihan perusteetta. Jos en ihan väärin muista, niin tähän aikaan viime vuonna (ja aika monena vuonna sitä ennen) lumi oli jo sulanut, ainakin täällä etelässä. Varmaankin ilmastonmuutos näkyy tässäkin. Poikkeusvuosia toki voi tulla.
Lähetä kommentti