maanantai 13. syyskuuta 2021

Kuva vai sana?

Kuva ensin, kirja sitten. Nyt minulla on taas se aika.

Kuvalla tarkoitan tässä elokuvaa ja televisiota. Kun katselu lähtee vauhtiin, siitä ei ihan heti tule loppua. Mikäpä siinä, antaa mennä vaan.

Minulla ei ole yhtään kaupallista suoratoistokanavaa käytössäni, vaikka niilläkin näyttäisi olevan kiinnostavaa tarjontaa. Yle Areena on toistaiseksi riittänyt. Rakasta mua, Kolmekymppiset, Rahti, Koston kierre, Sisäilmaa, The Fall, Tyttö joka huusi sutta, Puukkoa selkään, Yhden yön juttu, Pembrokenshiren murhat, Lumienkelit, Murhat maalaistalossa, Life - elämässä eksyneet, Ohuella langalla, Pala sydämestä jne. Varsin kelvollista draamaa enimmäkseen. Näiden seurassa on kesä ja alkusyksy mennyt mukavasti.

Ja sitten elokuvat. Capote, Pianisti, Kärpästen herra, Lastentarhanopettaja, Uhrilampaat, Pitsinnyplääjä, Stefan Zweig - jäähyväiset Euroopalle, Blow out, You will meet a tall dark stranger, Aurinko sisälläni, Kuoleman jälkeen, Rivien välissä jne. Melkein kaikki Yleltä. Erinomaista tasoa, paljon. Eipä siis ihme, että parin poliittisen puolueen taholta tulee tiukkaa vaatimusta Ylen rahoituksen kiristämiseksi. Miksi veromaksajienpitää kustantaa tällaista?

Ja sitten vielä erityisen painokkaasti mainittava Hitchcock, joka on pitkästä aikaa palannut televisioon. Ikiaikainen ykköskastin suosikkini. Takaikkuna ja Vertigo. Kuvissa niiden ydinkohtia. Ensi viikolla Psyko.




Näissä on jokin salaperäinen vetovoima, joka ei tunnu vähenevän uusien katsomiskertojen myötä. Kuluneet vuoden eivät ole vieneet  näiltä voimaa. Olisi näitä enemmänkin - ehkä joskus myöhemmin. Minulla ne ovat kyllä kaikki myös DVD:nä hyllyssä.

Entä sitten se alkulauseessa mainitsemani loppuosa, kirja? Se näkyy alla olevassa kuvassa. Pitäähän tärkeään kokemukseen perehtyä myös kirjallisuuden kautta. Toinen ikiaikainen suosikkini, mestariohjaaja Franqois Truffaut istui aikoinaan viikon haastattelemassa Hitchcockia ja kirjoitti siltä pohjalta poikkeuksellisen antoisan kirjan.


 

 

2 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Katsoin myös dokumentin Psykon suihkukohtauksen tekemisestä. Kuulostaa tylsältä, mutta oli tosi mielenkiintoinen. Ohjaaja teki monia juttuja ensimmäistä kertaa elokuvan historiassa.

Roope D kirjoitti...

Heidi, tämä dokumentti ansaitsee todellakin tulla katsotuksi juuri näinä päivinä, sillä Psyko tulee Hitchcock-sarjassa ensi lauantaina. Suihkukohtaus on elokuvahistorian ikonisimpia kohtauksia, ja se saa uusia ulottuvuuksia, kun osaa katsoa sen tämän dokumentin esittelmät taustat tietäen. Toinen suositeltava dokumentti (Yle Arenassa) on tuohon kuvassa näkyvään kirjaan liittyvä "Hitchcock / Truffaut", jossa joukko nuorempia ohjaajia kertoo, millaisia vaikutteita ovat saaneet suurelta oppi-isältään.

Dokumentit ovat minulle mitä suurimmassa määrin tärkeitä ja paljon katsottuja. Jätin ne kuitenkin kokonaan mainitsematta tässä päivityksessäni. Yksi viime aikojen parhaista on Hemingway-sarja, jota käsittelit eilen omassa blogissasi. Siitä muistui mieleen varsin onnistunut elokuva "Hemingway & Gellhorn", jonka olen nähnyt muutama vuosi sitten, (pääosissa Cliwe Owen & Nicole Kidman, ohj. Philip Kaufmann 2012). Ja "Nuoruuteni Pariisi" -teoksen kuvaamasta elämänpiiristä löydät lisää elätymisaineksia kirjasta "Ja aurinko nousee".