Tähän aikaan vuodesta kuuluisi olla käynnissä ikimuistoinen väittely Suvivirrestä. Jostain kumman syystä sitä ei ole tänä keväänä tullut - liekö pandemian vaikutuksesta tämäkin jäänyt pois siinä missä muukin kulttuurikeskustelu, poikkeuksena tietysti turve. Ehkä ensi vuonna sitten taas, entistäkin pirteämmin.
Tänään, toukokuun viimeisenä päivänä, olisi suvivirren oikea päivä. Tänään koulujen tulisi loppua. Päättäjäisjuhlassa kuuluu veisata suvivirsi.
Enää koulut eivät lopu toukokuun viimeisenä vaan jatkavat viikon 22 lauantaihin asti, siis monta päivää kesäkuun puolelle. Ilman sitä ei tulisi lain määräämä 190 koulupäivää täyteen, kun on ne vapaat lauantait ja kaikki.
Ikimuistoisessa virsiväittelyssä on kyse suvivirren luonteesta. Tekeekö se koulun juhlasta uskonnon harjoittamistilaisuuden vai ei?
Tällainen uskonnoista vieraantunut henkilö kuin minä kannatan tiukasti uskonnonvapautta siinäkin merkityksessä, että uskonnottomilla pitää olla vapaus olla osallistumatta uskonnollisiin tilaisuuksiin kaikkialla, myös kouluissa. Mutta tämän laulun laulamista kevätjuhlassa en mitenkään pysty näkemään uskonnon harjoittamisena, vaikka siinä jokunen siihen suuntaan viittaava sana onkin. - On siihen toki yritetty kirjoittaa sanoitusversioita, joissa iloitaan luonnon suloisuudesta ilman mitään jumalallisia viitteitä, mutta eivät ne ole vakiintuneet.
Kaunis laulu se on, ja sillä on perinnearvoa. Pidän liioitteluna tulkita liian tiukasti. Laulu on suomalaista kulttuurihistoriaa, vaikka se ei alkuperäisesti suomalainen olekaan. Taustalla on keskiaikaisia runoja, ilmeisesti osittain varsin eroottisiakin tekstejä lempeän luonnon helmassa koettavista täysin maallisista nautinnoista.
Ruotsalainen piispa 1600-luvulta oli ilmeisesti nykymuotoisen sanoituksen alkuperäinen tekijä. Hänen kerrottiin saaneen innoituksen Gotlannin saarella sijaitsevan Hångrin lähteellä. Minä muistan käyneeni tuolla lähteellä, kun vietin alkukesän 1968 Gotlannissa sokerijuurikaspeltoa harventamassa. Muistan ihmetelleeni piispan innoitusta, sillä se lähde ei mielestäni ollut kummoinenkaan kivenkolo.
Suomalaiseen virsikokoelmaan laulu tuli 1701. Sanat suomensi turkulainen rehtori Erik Cajanus - tieto on tosin epävarma. Liitän tämän tekstin tähän perään. Kirjoitusasun ei pidä hämätä. Ei sitä mitenkään omituisella tavalla ollut tarkoitus ääntää, vaikka ortografiassa onkin kummallisia merkintätapoja.
Kieliasua on vuosisatojen mittaan nykyaikaistettu. Onneksi, sillä jos koulujen kevätjuhlassa laulettaisiin näillä Cajanuksen sanoilla, tilanne olisi ongelmallisempi uskonnonvapauden kannalta, sillä varsin uskonnolliseksi Cajanus tekstin kääntää.
Sitä vaan jää miettimään, millaisen yhteyden tekstittäjä 1600-luvulla näkee Libanonin ja Pohjolan kevään suloisuudelle.
7 kommenttia:
Tuo säe "Wacons myös liota" on hauska.
Kylläpä on kielemme kirjoitusasu täsmentynyt noista päivistä.
Olen samaa mieltä suvivirrestä. Ei se ole uskonnon harjoittamista, rukoileminen olisi. Jotkut tahot ovat aina huolissaan siitä, että muiden uskontojen piirissä kasvaneet loukkaantuvat, jos saavat pientäkään makua valtauskonnosta. Se ei pidä paikkaansa.
Kiitos tästä. Kivoja kielen vivahduksia vuosien takaa. Suvivirsi kuuluu kesän alkamiseen.
Näin juuri, ahdasmielisyyttä olisi vältettävä. Tärkeää on kuitenkin, että "vierasuskoiset" ja uskonnottomat voivat halutessaan ilman ongelmia jäädä pois uskonnollisesta tilaisuudesta kaikkialla, esim. kouluissa ja armeijassa. Muut harjoittakoot uskontoaan haluamallaaan tavalla. Kuitenkin sellainsen periaatteen mukaan, että he eivät halveksi tai syrji erilaisia ihmisiä edes silloin, kun löytävät pyhistä kirjoistaan sellaiseen suuntaan ohjaavia ajatuksia.
Minusta olisi parasta, että päästäisiin irti valtionuskonnosta, kouluissa olisi kaikille sama eettinen kasvatus ja uskonnot kuuluisivat yksityiselämän piiriin.
Juuri näin. Etiikan ja aatehistorian opetusta olen itse ollut aikoinaan edistämässä. Se on välttämätön osa yleissivistystä ja kasvua ihmisyyteen. Elämänkatsomustieto on hyvä oppiaine siihen, mutta nykyisin se on tarjolla vain kirkkoon kuulumattomille.
Opetin kymmenisen vuotta elämänkatsomustietoa ja pidin huolta siitä, että uskonnottomille oli rinnakkaistilaisuus, kun enemmistö marssi kirkkoon kaksi kertaa vuodessa, alkuun kolme (koulun alku, joulu ja kevätjumalanpalvelus, aloituskirkko jäi jossain vaiheessa pois). Jehovan todistajien lapset osallistuivat myös uskonnottomaan tilaisuuteen.
Pekka Elo kävi kouluttamassa ET:n opettajia ympäri Suomen kesäkursseilla.
Enpä ole tuolla ollut. Kaikki ET-kurssini kävin Helsingin yliopistossa, yleensä kesäkursseilla. FETOn tilaisuuksissa kävin, esim. yo-pisteytyskokouksissa.
Lähetä kommentti