Matkoja mutkissa

 Tie perille on järkyttävän mutkikas. Viimeiset viisi kilometriä pitää ajaa kakkosella kapeaa ja kuoppaista hiekkatietä jalka valmiina äkkijarrutukseen. Tie kiemurtelee suurten tammien ja vaahteroiden alta vanhojen maalaistalojen navetan peräseinää hipoen. Jos sellaisessa kohdassa joku tulee mutkan takaa vastaan ja nokkakolari vältetään, ohittamispaikan löytäminen vaatii jommankumman peruuttamista väljemmälle paikalle.

Mutta kaikkeen tottuu. Oikeastaan kylätien tarkkuusajo on nautinto. Kyllä se ilmeettömän kiitämisen moottoritietä pitkin voittaa.

Tarkoitus oli viipyä mutkien takaisessa maalaisrauhassa ainakin syyskuun loppuun. Mutta tuli muitakin matkoja mutkiin.

Yskä alkoi jo ennen juhannusta. Ei siinä mitään yllättävää, niin on käynyt monena kesänä ennenkin, hyvin monena. Joskus syksylläkin. Sen tietää, että kun yskä alkaa, se ei hevillä pois lähde. Menee pari kuukautta ja sitten se häipyy itsekseen.

 Monena kesänä vuosien varrella on kuitenkin tullut käydyksi lääkärissä suunnilleen kuukauden köhimisen jälkeen. On määrätty keuhkoröntgen ja antibioottikuuri. Ei vikaa, ei vaikutusta. On kasvanut asenne, että sen kuvion toistaminen on turhaa.

Mutta nyt tapahtui jotain ennen kokematonta. Nieleminen ja haukotteleminen alkoivat kahden kuukauden kohdalla tuottaa kipua.

Minä haluan nieleskellä ja haukotella. Molempia, usein! Monta kertaa pitkin päivää. Ne ovat elintärkeitä kykyjä, joiden pitää olla jatkuvasti vapaasti käytettävissä.

Ei auttanut kuin lääkäriin. Helsinkiin, sinne virusten käärmeenpesään.

Tällaisena korona-aikana asiat menevät kuitenkin mutkikkaampaa reittiä. Lääkärin tutkimukseen piti mennä koronatestin kautta, kun on sitä yskääkin. Oli se odotushuone ikävä paikka maalaisidyllin jälkeen. Paljon mieluummin ajelisin niillä mutkaisilla kyläteillä ja haukottelisin omenapuun alla.

Testi ei ollut mitenkään erityisen miellyttävä mutta ei niin pahakaan kuin oli peloteltu. Pahempi oli kurkun raapaisu litteällä tikulla - siitä tuli yökötysrefleksi. Ja tietysti keuhkoröntgen taas. Ja laboratorion verikokeet.

Nyt tulokset ovat tulleen, ja kaikki on kunnossa. Mitään vikaa ei löytynyt. Vain tulehdusarvo vähäisesti koholla.

Antibioottikuurilta vastoin odotuksia vältyin. Sen sijaan lääkäri määräsi kokeiltavaksi astmalääkettä. Minulla on nyt pieni vekotin, jota ensin napsautetaan ja sitten imaistaan keuhkot täyteen.

Astmaan en usko. Sen sijaan myöhemmin tulevaan allergiatestiin uskon enemmän. Jonkinlaista epäilyä siihen suuntaan olen näiden pitkien yskien kanssa tuntenut. Ei ehkä siitepöly- vaan jotain pöly- / home-allergiaa.

Nielaisu- ja haukottelukyky on ollut pikkuhiljaa palautunut, ihan itsekseen. Yskäkin on vähenemään päin. Nyt on harkinnassa, palaanko maaseudun mutkaisille kyläteille pysyäkseni viruksilta turvassa ehkä ihan pakkasen tuloon asti.