Liikaa virikkeitä?

Taas jäi kirjamessut käymättä - tästä taitaa tulla tapa. Yhä vastenmielisemmältä alkaa tuntua idea lähteä puskemaan sellaiseen ruuhkaan. Mitään korvaamatonta en edes tunne menettäväni, sillä kirjakaupat ja divarit ovat käytettävissäni ilman messujakin.

Ilman kirjallisuutta en jäänyt messupäivinäkään. Luin kolme runoteosta, jotka  valikoituivat luettavakseni Yleisradion ohjelmasta saamani virikkeen perusteella. Ohjelman nimi oli Itse asiassa kuultuna, ja siinä haastateltiin säveltäjä Kaj Chydeniusta (ohjelma  löytyy Yle-Areenasta!). 80 vuotta juuri täyttänyt säveltäjä kertoi ohjelmassa mm. mieluisimmista säveltämistään runoista. Kolme kärjessä olivat nämä:

Muisto   (P. Mustapää  /  Linnustaja - 1952)

Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,

ja kadotettu tuskin poissa on.

Hyväili päivä ohimoitasi

ja yhä hyväilee.

Ja kuitenkin, kun katson, yö on tullut

ja sumun kosteus on niemen yllä

ja vesilintu eilinen

on vaiti taikka kauas lentänyt.

============

Jäähyväislaulu (Oiva Paloheimo / Vaeltava laulaja 1935)

Oli kerran ... muistatko vielä

sadun penkit ja puistikon?

Älä pelkää, koske ei siihen,

kuut kulkivat, lunta jo on.

Tuli talvi ja silmäsi kauniit

kuin lammikot

jäähän se loi.

Kuut kulkevat vitkaan liian,

suvi tulla ei koskaan voi.

Jo uutimin silmät jo sulje.

On kylmä ja hämärtää.

Lumi peittää puistikon penkit.

Jää hyvästi, rakkaani, jää.

==============

Sinua, sinua rakastan (Aulikki Oksanen)

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten taittavat linnut siipensä
miten vyöryvät vedet kallioitten alla
miten nousevat metsät tuulten mukana
ja pilvien sateet jähmettyvät kiveksi

Sinua, sinua rakastan
yö painaa päähäni pimeän seppeleen
jotta en sinua näkisi

Miten huutaa minulle avaruus
miten kirkuvat tähdet ohimoni läpi

miten itkevät lapset maailman rannoilla
ja merien yllä savuavat sydämet

Sinua, sinua rakastan
niin liikkuu pehmeä kätesi
kuin vene varhain aamuisella joella

(Elokuvasta Asfalttilampaat, ohj. Mikko Niskanen 1968)

Chydeniuksen perustelut ja voimakas eläytyminen tekivät sen, että katsoin, löytyvätkö runot hyllystäni. Sielläpä ne, kirjat vieläpä samalla hyllyllä.

Näin se aina menee. Ensin tulee virike, yksi runo. Kun sen on lukenut, seuraavaksi katsoo, millainen runo on viereisellä sivulla. Lopuksi lukee kaikki muutkin viereiset sivut.

Tällä kerralla virikettä vei eteenpäin tieto, että olen menossa Chydeniuksen juhlakonserttiin. Se oli tänään (sunnuntaina). Finlandia-talo oli täynnä, presidenttiparikin paikalla, samoin edellinen. Huomenna uusi juhla..

Nyt minulla on 37 uutta virikettä (ks. ohjelmalista). Vielä en ole ehtinyt katsoa, löytyvätkö ne kaikki hyllystäni. On Aleksis Kiveä, Kailasta, Sarkiaa, Sinervoa, Viitaa, Huldenia, Haavikkoa, Kaipaista, Rossia, Anderssonia, Meriluotoa, Mikkolaa, Saaritsaa ja monta muuta. Lukemista koko talveksi, jos samoin käy kuin noiden kolmen kanssa.