maanantai 19. marraskuuta 2018

Kissa kiitoksilla


Kävin Kannelmäen kauppakeskuksessa. En edes kotiin ehtinyt, kun puhelin piippasi. Siellä pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin käyntini kauppakeskuksen Prismassa onnistui. Sama tapahtui äskettäin Vaasan keskustassa sijaitsevassa Rewell Center -kauppakeskuksessa.

Mistä hemmetistä ne tietävät, että olen käynyt? Mistä hemmetistä ne osaavat lähettää kyselyn puhelimeeni? Tämän täytyy olla sitä televalvontaa, jolle eduskunnassa ollaan juuri nyt rohmuamassa lisää valtuuksia. Missä tahansa kuljenkin, jokin näkee joka hetki sijaintini.

Ilmiö oli tuttu jo 50-luvun kansakoulussa. "Minne käynkin maailmassa", siellä opittiin veisaamaan. Joku näkee askeleeni, mutta ei se silloin vielä tainnut Google olla.

Samansisältöisen kyselyn lähetti myös käyttämäni hammaslääkärifirma. Sen vielä ymmärrän, sillä olen käynyt saman hammaslääkärin luona kaksi kertaa vuodessa jo 20 vuotta. Olen siis kanta-asiakas ja heillä on tietoni, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Mutta Kannelmäen ja Vaasan ostoshelveteillä ei ole.

Mitä sellaiseen kyselyyn vastaisin? Kehujako kerjäävät? En vastannut kyselyihin, mutta kaikenlaisia mietin. Moittisinko rumaa ympäristöä ja kolkkoa rakennusta? Pitkiä kassajonoja? Asiakaspalvelun puutetta, kun en meinannut löytää mustekasetteja printteriini?

Tuttua hammaslääkäritätiä en kehtaa moittia, vaikka hinta nousee samasta toimenpiteestä joka kerta ja on jo yli kolminkertaistunut 20 vuodessa. Enkä siitä, että toimenpiteen lopussa hän hosuu hammaslangan kanssa. Jos lanka ei heti mahdu rakoon, hän hyppää seuraavaan. Aikojen alussa hän ei hosunut.

Kehujen antaminen on vaikeaa, vaikkakin hyödyllistä. Kouluajoilta muistan erityisen hyvällä erästä opettajaa, joka jaksoi kirjoittaa myönteistä palautetta aineen perään. Se innosti yrittämään entistäkin parempaa.

Olen yrittänyt oppia antamaan kiitosta silloin kun aihetta on. Parhaiten se on onnistunut eräissä etnisissä ravintoloissa, joissa henkilökunta on helposti kohdattavissa.

Itse sain yllättäviä kehuja entisen ammattini onnistumisesta, kun julkisuudesta tuttu henkilö mainitsi haastattelussa eräistä vanhoista kokemuksistaan. Tiedon tästä sain häneltä facebook-linkistä. Koskaan en ole mihinkään viestiin pistänyt niin pitkää riviä peukkuja ja muita myönteisiä merkkejä. Hyvin kissa kiitoksilla elää.



3 kommenttia:

Lauri kirjoitti...

Jokapäiväinen keskustelun aihe josta on hyvä puhua avoimesti 👍 👀 😊
Käteisrahalla maksettuasi ostoksen olisit jäänyt satunnaisen tuntemattomaksi.
Eihän nykyään kukaan maksa käteisrahalla. Kaiken merkkiset kortit, paitsi mm. bensa alennuskortit ovat henkilöityneet.
Firmat tulevat kotiisi samantapaisesti kuin valepoliisit.
Saadakseen sähköpostisi, houkutuksena on kilpailu palkintoineen. Puheenjohtajana sinä päätät mitä tietoja annat itsestäsi 👀

Roope Dessutom kirjoitti...

Ymmärränkö siis oikein, että kassalla käytetty pankkikortti lähettää tiedot puhelinnumerostani ja sähköpostiosoitteestani eteenpäin ties minne? Eikö täällä olekaan pankkisalaisuutta?

Lauri kirjoitti...

Pankkikortillasi ostettu tuote pysyy kauppaliikkeen ja pankin välisenä asiana.
Kauppaliike ratsastaa tiedoillasi lähettämällä tuotemainoksia sinulle.
Jos kauppaliike on suuri firmaketju niin ketjun pääporras kerää tietsikkaansa kaiken oleellisen tiedon kortin haltijasta.
Google on samantapainen tiedon keruu paikka joka on yhteistyössä mainosfirmojen kanssa.
Onneksi Eu direktiivi asetus henkilötiedoista suitsee tiedon keruuta mutta edellytys on; asiakkaan/Käyttäjän on itse annettava lupa tiedonkeruuseen.
Nyt jos et ole tutustunu ja asettanut ehtoja, he retostelevat avoimesti tiedoillasi.