torstai 12. lokakuuta 2017

Automiehiä

Kaveri nyrjäytti nilkkansa, kun astuimme ulos ravintola Kosmoksesta. Kävimme lounaalla, mutta alkoholilla ei ollut osuutta onnettomuuteen.

Kävely ei sujunut. Hän oli jättänyt autonsa kauas Merimiehenkadulle Rööperiin. Minä lupasin hakea auton ja ajaa hänet Töölön tapaturma-asemalle.

Sain ohjeet auton löytämiseksi. Harmaa Ford Fiesta, rekisterinumero ei ollut jäänyt muistiin. Seisoo jossakin lähellä Albertinkadun risteystä. Virta-avain autossa.

Aika epämääräistä. Typerää jättää avain autoon. Tätä en tietenkään sanonut ääneen.

Lähdin kävelemään Fredaa pitkin. Tunsin ärsyyntymistä. Enhän minä tunne automerkkejä. Kadun reunat olivat täynnä autoja. Hakemista olisi helpottanut, jos olisi virta-avain ja voisin sillä saada auton valot välähtämään. Mutta ei. Pitää vain käydä tutkimassa jokaisen harmaan auton merkki.

Siellä oli useita harmaita autoja. Tutkin merkit keulasta tai perästä. Löytyi useampi Ford Fiesta. Ei auttanut kuin kokeilla, onko ovi lukossa. Katselin ympärille, ettei kukaan näe. Tunsin olevani vähän kuin varkaissa. Kaikki ovet olivat lukossa. Yksi Ford oli väriltään enemmän sininen kuin harmaa. Se tärppäsi.

Kuuluuko automerkkien tunnistaminen yleissivistykseen? Jos kuuluu, minä en ole yleissivistynyt. Pikkupoikana autot kyllä tunnettiin. Niitä piirrettiinkin vihkot täyteen. Autot olivat persoonallisen näköisiä, helposti tunnistettavia. Rätti-Sitikka, Tippa-Rellu, Kupla-Folkkari, Anglia, Mini, Mosse, Volga, Lada, Popeda, Nykyautot ovat kovin persoonattomia, kaikki saman näköisiä.

No, loppu hyvin. Löysin auton ja sain kaverin ajetuksi paikattavaksi. Kinttu saatiin sellaiseen kuntoon, että hän pääsi itse rattiin. Mietin, neuvoisinko häntä pitämään virta-avainta taskussa ja opettelemaan rekisterinumeron. En neuvonut, mitäpä sitä aikuista opastamaan.




3 kommenttia:

Oscari kirjoitti...

Arvoisa blogisti, ei oman arvonsa tunteva autovoro mitään vanhaa Fiestaa varasta. Ei hän moisella kehtaa edes ajaa.

Tiedän tapauksen kun kaveri, sellainen pikkurosvo, läysin jostain nuuskimastaan Malmin uimahallin kaapistä BMW 5x maasturin avaimet. Ne kelpasivat ja kaveri ajoi Lappeenrantaan vaudista nauttien. Siellä hän esittelli kavereileen autoa ja pyöri sillä ympäri kaupunkia. Lopuksi kätki sen polttoaineen ollessa loppumaisillaan johonkin pikkutien pusikkoon, Josta poliisit sen löysivät, kuten sormenjäljistä sen pikkurosvonkin.

Tietysti hankittiin seuraavan päivän pääkaupungin lehdet ja siellä se oli! Kertomus autovarkaudesta ja maininta että oikein BMW 5x oli kyseessä. Pikkurosvon miehisyys siitä kovasti omiensa joukossa nousi. Siis ei mitään Fiestaa, vaan jotain paprempaa!

Seija kirjoitti...

Hauskoja tarinoita molemmat, kiitos!

Jotkut laittaa lapasen tms. antenniin merkiksi, että löytää parkkihallista omansa. Minäkin olen harkinnut.

Dessu kirjoitti...

Uskon Oscarin väitteen, niin on maailma muuttunut. Minä tiedän tapauksen, kun pikkurosvo kähvelsi yöllä omakotitalon edestä Ladan ja ajeli sillä viikon verran lähemmäs tuhat kilometria ja jäi sitten kiinni. Miehisyyden nousemisesta en osaa sanoa. Tämä tapahtui 1970-luvulla.

Seijan konsti voi olla hyvä. Lapanen siinä voi kadota, serpentiininauha ajaisi ehkä saman asian.