maanantai 17. huhtikuuta 2017

Varo vaaraa

Amerikka on kieltojen ja varoituskylttien maa. Jos tapahtuu vahinko eikä vaarasta ole varoitusta, paikalle marssii joukkueellinen juristeja asiakirjasalkut papereita pullistellen. Tuomioistuin määrää sitten miljoonaluokan korvaukset maksettavaksi laiminlyönnistä.

Tällaisista tapauksista on ollut uutisia. Pitäisikö niihin uskoa - ne vaikuttavat välillä kaupunkitarinoilta. Jossain kuppilassa asiakas oli loiskauttanut kupillisen kahvia syliinsä. Siitä oli seurannut oikeusjuttu ja kahvilan omistaja oli tuomittu jättiläiskorvauksiin. Vahingosta on nyt viisastuttu. Kuppiloissa on nyt varoituskylttejä, joissa lukee, että kahvi voi olla kuumaa.

Kun on varoitettu, hölmömpikin asiakas ymmärtää olla varovainen. Korvauksia ei tipu.

Ei Suomessa ihan näin ole - ainakaan vielä.

Olen kyllä miettinyt, ovatko esim. sähkölaitteiden tai lääkkeiden pakkausselosteiden vaaraluettelot vähän tätä sukua.

Kävin pääsiäisen alla lääkärissä, kun varvasvaiva (kihti) ei ole ottanut kokonaan parantuakseen. Sain pienen purkillisen tabletteja. Luin pakkauspaperin, ja taas alkoi pelottaa, kuten aina. Haittavaikutuksia luetellaan pitkät litaniat: turvotusta, hypokalemiaa, diabeteksen puhkeamista, verenpaineen kohoamista, infektioalttiutta, luuston haurastumista, virtsakivien muodostumista, lihasten surkastumista, haavojen parantumisen hidastumista, ihonalaista verenvuotoa, pituuskasvun häiriintymistä, päihtymyksen kaltaisia tuntemuksia, maanisdepressiivisyyttä, skitsofreniaa, todellisuudentajun häiriöitä, allergisia reaktioita, silmän paineen nousua, kaihia.

Tällainen säikähdyttää. Ensiajatus oli, että taidan mieluummin kärsiä pientä varvaskipua ja ontumista kuin riskeerata tällaisia kamaluuksia. Sitten kuitenkin muistan, että entisissä lääkkeissä on ollut vielä kamalampia vaaroja. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä nytkin voin turvallisin mielin syödä pillerit.

Kesäkotini lähellä olevan rakennuksen seinässä on kyltti "Varo katolta putoavaa jäätä". Kyltti on paikallaan aina, kesät talvet. Se on naulattu seinään niin lujasti, että ei sitä ole helppo siitä irrottaa. Tulee kyllä mieleen se vanha tarina lammaspaimenesta, joka turhanpäiten huuteli suden tulevan. Sitten kun susi oikeasti tuli, kukaan ei enää viitsinyt reagoida.



4 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Varo katolta putoavaa jäätä luki usein talvisin asuntoni alaoven kohdalla. Miten sitä varotaan jos on mentävä kotiin? Laitetaan kypärä päähän? Nyt taloon on rakennettu uusi katto, jossa näyttää olevan jään valumista estävät reunat.

Kari Rydman kirjoitti...

Tiedätkö missä nuo rouvanreiät ovat? Varmaan itäsuomalainen roudan taivutusmuoto, ja aika lailla itäistä huumorintajua. Lännessä tulisivat ne salkkumiehet vikkelään.

Dessu kirjoitti...

Kari, kyltti on tietääkseni jostakin Jyväskylästä länteen. Ehkä Petäjävesi, Multia, Keuruu? Pari vuotta sitten kuvattu. Ei se kovin syvää Savoa ole mutta murrekartassa ns. savolaiskiilan aluetta, joka ulottuu idästä syvälle länsimurteiden sisään.

Vitsi vai ei? Ei välttämättä. Herraskaiselta maistuva astevaihtelu t : d (routa : roudan) korvautuu luontevasti puhekielessä suuhun sopivammilla varianteilla. On hyvinkin voinut lipsahtaa tällainen.

Dessu kirjoitti...

Heidi
Se tunne kun uskaltaa uhmata vaaraa!

Tulee citymiehekäs olo, kun vilkaisee ylös räystäälle ja tajuaa, että NYT tästä läpi. En ole mikään nyhverö joka kiertää turvallisesti takaoven kautta.

Arkipäivän korvike rotkon yli hyppäämiselle, autolla kahtasataa kaahaamiselle, laskuvarjolla tornitalosta hyppäämiselle...