Amerikka
on kieltojen ja varoituskylttien maa. Jos tapahtuu vahinko eikä vaarasta ole
varoitusta, paikalle marssii joukkueellinen juristeja asiakirjasalkut papereita
pullistellen. Tuomioistuin määrää sitten miljoonaluokan korvaukset
maksettavaksi laiminlyönnistä.
Tällaisista
tapauksista on ollut uutisia. Pitäisikö niihin uskoa - ne
vaikuttavat välillä kaupunkitarinoilta. Jossain kuppilassa asiakas oli
loiskauttanut kupillisen kahvia syliinsä. Siitä oli seurannut oikeusjuttu ja
kahvilan omistaja oli tuomittu jättiläiskorvauksiin. Vahingosta on nyt
viisastuttu. Kuppiloissa on nyt varoituskylttejä, joissa lukee, että kahvi voi
olla kuumaa.
Kun
on varoitettu, hölmömpikin asiakas ymmärtää olla varovainen. Korvauksia ei
tipu.
Ei
Suomessa ihan näin ole - ainakaan vielä.
Olen
kyllä miettinyt, ovatko esim. sähkölaitteiden tai lääkkeiden pakkausselosteiden
vaaraluettelot vähän tätä sukua.
Kävin
pääsiäisen alla lääkärissä, kun varvasvaiva (kihti) ei ole ottanut kokonaan
parantuakseen. Sain pienen purkillisen tabletteja. Luin pakkauspaperin, ja taas
alkoi pelottaa, kuten aina. Haittavaikutuksia luetellaan pitkät litaniat: turvotusta,
hypokalemiaa, diabeteksen puhkeamista, verenpaineen kohoamista,
infektioalttiutta, luuston haurastumista, virtsakivien muodostumista, lihasten
surkastumista, haavojen parantumisen hidastumista, ihonalaista verenvuotoa,
pituuskasvun häiriintymistä, päihtymyksen kaltaisia tuntemuksia,
maanisdepressiivisyyttä, skitsofreniaa, todellisuudentajun häiriöitä,
allergisia reaktioita, silmän paineen nousua, kaihia.
Tällainen
säikähdyttää. Ensiajatus oli, että taidan mieluummin kärsiä pientä varvaskipua
ja ontumista kuin riskeerata tällaisia kamaluuksia. Sitten kuitenkin muistan, että
entisissä lääkkeissä on ollut vielä kamalampia vaaroja. Mitään ei kuitenkaan
ole tapahtunut. Ehkä nytkin voin turvallisin mielin syödä pillerit.
Kesäkotini
lähellä olevan rakennuksen seinässä on kyltti "Varo katolta putoavaa
jäätä". Kyltti on paikallaan aina, kesät talvet. Se on naulattu seinään
niin lujasti, että ei sitä ole helppo siitä irrottaa. Tulee kyllä mieleen se
vanha tarina lammaspaimenesta, joka turhanpäiten huuteli suden tulevan. Sitten
kun susi oikeasti tuli, kukaan ei enää viitsinyt reagoida.
4 kommenttia:
Varo katolta putoavaa jäätä luki usein talvisin asuntoni alaoven kohdalla. Miten sitä varotaan jos on mentävä kotiin? Laitetaan kypärä päähän? Nyt taloon on rakennettu uusi katto, jossa näyttää olevan jään valumista estävät reunat.
Tiedätkö missä nuo rouvanreiät ovat? Varmaan itäsuomalainen roudan taivutusmuoto, ja aika lailla itäistä huumorintajua. Lännessä tulisivat ne salkkumiehet vikkelään.
Kari, kyltti on tietääkseni jostakin Jyväskylästä länteen. Ehkä Petäjävesi, Multia, Keuruu? Pari vuotta sitten kuvattu. Ei se kovin syvää Savoa ole mutta murrekartassa ns. savolaiskiilan aluetta, joka ulottuu idästä syvälle länsimurteiden sisään.
Vitsi vai ei? Ei välttämättä. Herraskaiselta maistuva astevaihtelu t : d (routa : roudan) korvautuu luontevasti puhekielessä suuhun sopivammilla varianteilla. On hyvinkin voinut lipsahtaa tällainen.
Heidi
Se tunne kun uskaltaa uhmata vaaraa!
Tulee citymiehekäs olo, kun vilkaisee ylös räystäälle ja tajuaa, että NYT tästä läpi. En ole mikään nyhverö joka kiertää turvallisesti takaoven kautta.
Arkipäivän korvike rotkon yli hyppäämiselle, autolla kahtasataa kaahaamiselle, laskuvarjolla tornitalosta hyppäämiselle...
Lähetä kommentti