Eräskin
oli mukamas ollut huomaavinaan, että olen päästänyt tason laskemaan. Sellainen
pistää väittämään vastaan. Mistä moinen ajatus on mieleen juolahtanut?
Siitä
se oli juolahtanut, kun itse olin blogissa kirjoittanut katsoneeni Skam-sarjan
alusta loppuun. Ja vielä kehunut. Onko siinä nyt laitaa, että aikamies katsoo
teinityttöjen lemmenkiemuroita?
Olen
kyllä ennenkin kohdannut saman. Mielikuva elitististä on tainnut tarttua minuun
kuin tarrapostimerkki. Sellainen, että minulle kelpaavat vain kirjallisuuden ja
elokuvan suuret klassikot. Muille nyrpistän nenääni.
Höpsistäkeikkaa,
väitin vastaan. Minähän olen kaikkiruokainen, melkein. Luettelin esimerkkejä
kirjallisuudesta, elokuvista, iskelmämusiikista, sarjakuvista. Luettelin
esimerkkeinä kaikenlaisia iskelmänrenkutuksia, rillumarei-elokuvaa, puupäätä,
jerrycottonia, pekkalipposta, Oikein mielelläni tällaisiinkin käytän aikaa.
Mistä
ihmeestä sellainen mielikuva elitistin hienostuneesta mausta on syntynyt?
Olenko itse antanut siihen aihetta?
Sen
verran taisin ottaa nokkiini moisesta väitteestä, että pistin vielä lisää
sähköpostia. Perustelin näkemystäni vanhan kunnon Ezra Poundin viisaalla
mietteellä:
Kohta
tuli vastaus:
"Siinäs näet. On se
aika elitististä perustella Ezra Poundilla sitä, että katsoo teinityttöjen
lemmensuruista kertovaa sarjaa."
(Kuva: M.A. Numminen laulaaFranz Schubertin "Ständchen)
2 kommenttia:
Juu, tässä maassa ei kertakaikkiaan sovi kuulua minkäänlaiseen eliittiin. Se on kauhean epädemokraattista, suorastaan rasistista sanan nykyisessä merkityksessä. Ellei sitten satu olemaan kallellaan vihreisiin. Heillä moraalinen puhtaus ja ylemmyys on samaa luokkaa kuin turbouskovaisilla, ja aiheuttaa myös vaihtelevasti moraalista itsetuskailua. Itse olen jo kauan sitten myöntynyt siihen, että olen kroonisesti harhaoppinen, ja että minulla sitäpaitsi on tavattoman huono maku. Elitisti tosin olen sikäli, että harrastan huippu-urheilua nojatuolista käsin, ja annan toisten hiota ja läkähtyä puolestani. Varsinkin ihailemieni naisten, mikä paljastaa sairaskertomuksessani myös heteropatriarkaalisen, sovinistisen ja seksistisen piirteen.
Kas, taitaa olla monta erilaista lähestymiskulmaa tähän asiaan.
Minulle eliittiepäilyt ovat olleet enemmänkin vilkkusilmäisiä kehuja, joita sitten vaatimattomasti yritän dempata, että älkää nyt liikaa kehuko, kyllähän minä - - jne. Eikä tässä ole kyse eroista Helsingin kuplan ja Längelmäveden kuplan välillä. Sama kokemus molemmista. Mielissäni olen molemmista.
Itsetutkiskeluni perusteella tunnen olevani vaikeata vähäisemmin vinossa noihin "moraalisesti puhtaisiin" vihreisiin, samoin penkkiurheilun boikotoijiin. Poikkeuksena keihäänheitto. Jos uskaltaisin tunnustaa, että seuraan vain miesten keihäänheittoa, saisin varmasti osakseni nuo samat epäilyt kuin sinä, Kari, kommenttisi viimeisissä sanoissa. Siksi en tunnusta vaan harkitsen vakavasti lopettavani myös miesten keihäänheiton seuraamisen.
On se kumma. Samat epäilyt, jos katselee ihaillen naisten urheilua, tai jos ei katsele. Mutta elämä on paradokseja tulvillaan. Ja hyvä niin, minun mielestäni ;)
Lähetä kommentti