Äiti
toivoi pojasta pappia tai upseeria. Olisi varma työpaikka ja turvattu leipä.
Ja
arvostettu asema. Ennen kaikkea se.
Ei
tullut pojasta kumpaakaan. Menivät ajatukset enemmänkin sekulaariseen ja
pasifistiseen suuntaan. Ajassa oli sellaisia virtauksia. Poika erosi kirkosta
ja kieltäytyi aseista. Äiti taisi pettyä. Tai ei ehkä sittenkään kovin pahasti,
kun pojasta tuli kieli- ja kirjallisuusmies. Siistiä sisätyötä sentään.
Naapurini
Tarmo Y. on kertonut vähän samansuuntaisia muistoja. Hänen sukunsa on täynnä
pappeja, ja paineet jatkaa suvun perinteitä olivat kovat. Mutta ei tullut
Tarmostakaan pappia vaan insinööri. Tuli oikein harvinaisen tiukka pakana ja
skeptikko, joka ei usko mihinkään, paitsi itseensä ja Kekkoseen. Ja tekniikkaan
tietysti, varsinkin ydinvoimaan. Niinpä välit perheeseen ja sukuun ovat poikki,
vaikka sisätöihin hänkin pääsi. Arvelen kyllä, että känkkäränkkäisellä
luonteella saattaa olla osuutta konfliktiin.
Luokkatoverini
Jukka K. joutui aikoinaan ammatinvalinnassaan koville. Hän meni hyvin nuorena
naimisiin. Nuori rouva oli päättäväinen tehopakkaus, paljon määrätietoisempi
kuin kestounelias Jukka. Vaimo päätti, että Jukasta tulee juristi. Niinpä Jukka
pistettiin oikeustieteellisen valmennuskurssille ja pääsykokeeseen, mutta
huonosti meni. Sama uudestaan vuoden kuluttua, ja kahden vuoden kuluttua,
muistaakseni vielä kolmenkin vuoden kuluttua. Ja huonosti meni, ei tullut
Jukasta juristia. Hänestä tuli pienen perheyrityksen jatkaja. Siellä hän seisoo
putiikkinsa tiskin takana vieläkin, ja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä, kun
poikkean moikkamassa. Vaimo häipyi kuvioista jo pari vuosikymmentä sitten, eikä
uutta ole ilmaantunut. Hyvin siinä siis kävi, Jukka on vapaa mies - joutoajat
voi vaikka nuokkua pilkillä.
Entinen
kollega yritti politiikkaan. Muutama vuosi sitten hän oli ehdokkaana vaaleissa.
Lehdessä näkyi mainoksia, hymy oli leveä ja olemus dynaaminen. Huonosti silti
tuli ääniä, vain parikymmentä. Minä kylläkin leukailin, että en olisi ikinä
uskonut noin suureen äänimäärään. Velkaa tuli kampanjasta, jäi revanssinhalua.
Ehkä seuraavissa vaaleissa. Minä neuvoin, että vaihda nyt kuitenkin kelvotonta
puoluettasi. Ei luvannut.
Taitaa
meitä olla paljon, jotka ovat päätyneet väärälle alalle. Kuka omasta
mielestään, kuka toisten mielestä.
1 kommentti:
En tiedä mitä minusta toivottiin, mutta ainakaan sitä minusta ei tullut.
nimim. pitkäaikaistyötön jo vuodesta 1992
Lähetä kommentti