Yritin
kurkkia silmänurkasta, päätä kääntämättä. Ettei hän huomaisi uteliaisuuttani.
On
se tietysti epäkohteliasta yrittää salaa kurkistella, mitä vieressä istuja
raitiovaunussa lukee. Noloa olisi, jos hän huomaisi. Silloin pitäisi yrittää
teeskennellä, että ulos ikkunastahan minä katselin.
Mutta
uteliaisuus voitti. Ei voi mitään, niin käy aina kun huomaan jonkun lukevan
runoja. Näin sivujen tekstin muodosta, että ne olivat runoja. Tekstipalstat
olivat sillä tavalla kapeita ja muutaman rivin välein oli katkopaikkoja.
Mutta
niin tarkasti en nähnyt, että olisin voinut lukea sanoja riveiltä. Olisin ehkä
tunnistanut runokirjan. Sen verran jouduin heiluttelemaan päätä, että kokeilin,
näenkö tarkemmin silmälasien läpi vai yli. Kumpikaan ei riittänyt.
Ei
auttanut muu kuin odottaa, että vieressäni istuva naishenkilö kääntää sivua.
Silloin hän ehkä heilauttaa kirjaa sellaisen asentoon, että kansi näkyy. Siinä
luultavasti on nimi ja kuva sen verran suurella, että tunnistan kirjan.
Aikaa
sivun kääntämiselle ei kuitenkaan ole paljon. Ollaan jo kääntymässä
Arkadiankadulle, ei kestä kuin pari minuuttia Rautatieasemalle, jossa olen
jäämässä pois. - Käännä, käännä sivua, nyt heti!
Silloin
vierustoverini katsoo minuun suoraan ja näyttää kirjansa kannen. Salainen
kurkisteluni on paljastunut. Hän kääntää kirjansa kannen esiin ja kysyy kuin
ohimennen, tunnenko tämän.
Tunnenhan
minä.
Silloin
hän lukee minulle ääneen muutaman rivin kirjastaan.
"Tulin siitä vankilasta,missä henki oli mennä.
Kohtalo jos vielä
ilkkuu,"Tulin siitä vankilasta,missä henki oli mennä.
eikö ole väärin, sano.
Järkeä jos yhtään sillä,
tyytyy siihen, että pääsin
vankilasta.
Mutta jos on mielipuoli,
tahtoo että minä kuolen - - "
Siinä Rautatietorin pysäkillä hänkin jäi pois raitiovaunusta. Kysyi vielä, tulenko tuonne. Alkamassa oli tukitilaisuus tukikonsertti torin pakolaisille.
Kotona
myöhemmin kaivoin kirjan hyllystäni ja luin koko runon. En minä tietenkään
edellä olevaa sitaattia olisi kertakuulemalta osannut tähän siteerata. Runossa on kaikkiaan 13 säkeistöä.
Franqois
Villon taisi harvinaisen omakohtaisesti ymmärtää hädässä elävien ihmisten
todellisuutta. Hän istui rötöksistään vankilassa ja vältti täpärästi hirsipuun.
Ehkä juuri siksi hän kirjoitti niin elämänmakuisia runoja. Sain kuulla
pakolaistilanteeseen tilanteeseen hyvin valitun runositaatin.
5 kommenttia:
Kiva tarina.
Tarkoitetaanko runossa sitten sitä, että me olemme toinen toistemme kohtalottaria, jotka langoista ohjailemme toisten immeisten elämää? Kun on paljon immeisiä, on myös paljon lankoja. Saattavat mennä vyyhdet sekaisin niin että ei tiedä nykäiseekö kasperia vai eulaalia kenkkusta? Nykäisemisellä tarkoitan tietysti sitä toisten ohjailua, en muuta.
Minun tekee mieli ohittaa tämän (näiden) runojen tarkempi tulkinta. Tässä sitaatissa on kuitenkin vain pieni siivu pitkästä kokonaisuudesta, jossa viitataan jos vaikka mihin, esim. minulle täysin tuntemattomiin henkilöihin. Välillä puhutaan tyttöjen kosiskelusta, välillä hautakiven tekstistä, kohta taas ankoista ja hanhista.
Tämä runoilija oli varsin omalaatuinen persoona, joten ei hänen 600 vuoden takaisista syvemmistä tarkoituksistaan oikein tiedä. Siteerasin pätkän tähän siinä tarkoituksessa, että sen muutamat sanat tuntuivat jotenkin osuvan kohdalleen päällä olevaan tilanteeseen, jossa kansanjoukot kerääntyivät osoittamaan solidaarisuutta pakolaisleirin väelle, kun torin toisella laidalla oli juopunut natsihenkinen vihajoukkue.
Juu, onhan se totta että ei niitä vanhoja oikein kannata kaivella. Eihän sitä tiedä tuosta Meren suomennoksestakaan mitä vivahteita siinä on saatu välitettyä ja mitä taas sitten taas ei.
Ja sekin on totta, että ei ole niin tärkeää kuinka paljon kannattajia on missäkin tilaisuudessa. Kukapa niitä kehtaa enää laskeskella, vai mitä?
Olin painaa 'Tykkää', mutta sitten muistin, että blogissa ei ole sitä mahdollisuutta. Näin käy usein. Mutta siis: tykkäsin tekstistäsi.
Ketjukolaaja: Ymmärrän piikin. Ehkä "kansanjoukon" voisi pienemminkin ilmaista. Kyseessä ei ollut stadionkonsertti.
Merja: Taas kehumisia. Niitä on viime aikoina tullut monelta kanavalta. Kiitos niistä, mutta varokaa liioittelemasta. Voin käydä ylpeäksi.
Lähetä kommentti