Oli
aikomus lähteä käymään Porvoossa. Oli illalla kaverin kanssa sovittu kyydistä
ja aikataulusta ja muusta. Porvoosta ei koskaan selviä poikkeamatta Runebergin
talolla.
Aamulla
kaikki oli toisin. Kaveri joutui ajamaan Porvooseen yksin. Minulla oli isovarvas niin
kipeä, että hädin tuskin vessaan pääsin yhdellä jalalla hyppimällä.
Tämä
tauti iski jo kolmannen kerran - välissä aina vuosi tai pari. Eräs minua
viisaampi on kyllä valistanut minua taudin nimestä. Jokohan alkaisin uskoa?
Runeberg
nyt jäi. Tilalle otin Goethen.
Minulla
on iät ajat ollut voimakasta vetoa kulkea tutkimassa merkkihenkilöiden elämän tapahtumapaikkoja. Olen kolunnut Dostojevsikin jäljiää Pietarissa, Strindbergin
jäljillä Tukholmassa. Tutkittu on myös Tolstoi, Shakespeare, Moliẻre ja moni
muu, keneltä koti, keneltä hauta, keneltä muistomerkki, mitä ikinä on löytynyt.
Puhumattakaan kotimaisista, Aleksis Kivi, Minna Canth, Lauri Viita, F. E.
Sillanpää. Viime kesänä uusimpina Einari Vuorela ja Immi Hellén..
Eikä
tämä koske pelkästään kirjailijoita. Muiden alojen taiteilijat ovat
kiinnostavia myös, samoin historiallisten tapahtumien sijaintipaikat.
Tämän
harrastuksen Helsinkiin sijoittuvia tuloksia olen esitellyt blogissani.
Niitä löytyy, kun tuosta vierestä oikean reunan kohdasta "Tämmöisiä Dessu on
tuumaillut" klikkaa nimeä "Kävelykierros Helsingissä (96)"
Yksi
iso käyntikohde kuitenkin listoiltani puuttuu. Goethe ei vain ole sattunut reitin varrelle, vaikka Saksassa olen usein käynyt.
Tämä
puute nousi taas tietoisuuteen, kun luin Veijo Meren hienoa esseekokoelmaa
nimeltä Goethen tammi. Sen nimiesseessä kirjailija kertoo käynnistään Goethen
maisemissa. Meri istuu iltaa matkaseuralaisensa kanssa kapakassa Weimarissa
Goethen talon vieressä. He käyvät hautausmaalla ja tekevät retken
Buchenwaldin keskitysleirin raunioille. Siellä on "Goethen tammi".
Sen alla salaneuvoksen tiedettiin istuneen ja miettineen isoja ajatuksia. Siksi
puu säilytettiin ehjänä jopa keskellä tuhoamisleiriä.
Vai
säilyikö se ehjänä? Aiheesta näyttää olevan poikkeavia käsityksiä. Tähän
aiheeseen on syytä paneutua tarkemmin.
Tulee
sellainen hinku, että kunhan tästä tokenen, vielä menen käymään Weimarissa
Goethen jäljillä. Varvaskin on jo lupaavasti paranemaan päin.
3 kommenttia:
Kihti?
Kihti mikä kihti.
Niin, täytyy lopultakin uskoa. Tällä kerralla en ole potkaissut vahingossa varvasta tuolinjalkaan tai ollut kasvimaalla nelinkontin varpaat vääntyneinä ääriasentoon. Pipi tuli ihan vaan nukkuessa. Onneksi on jo helpottanut. Pääsin jo käymään kaupassa, klenkaten lievästi.
Lähetä kommentti