Bitti-Pekka,
entisen työpaikkani tietokonenero, kävi taas asentamassa tietokoneelleni
jotakin. Niin hän on tehnyt muutaman kuukauden välein jo vuodesta 1988 alkaen.
Ei tarvitse pyytää, hän tarjoutuu itse tulemaan aina kun on keksinyt jotain
minulle muka tarpeellista uutta asennettavaa. Eikä maksa mitään.
Nyt
hän asensi jotain pelejä vaikka hyvin tietää, että minä en pelaa. Ilmeisesti
hän ei usko. Tai ehkä hän on optimisti.
Kävi
ilmi, että tietokoneellani on pasianssipeli. En ole tiennyt. Bitti-Pekka
näytti, kuinka sitä pelataan. Sitä voisin harkita. Hän näytti myös
kilpa-ajopelin. Sitä en harkitse.
En
oikein ymmärrä, miten ihmisillä on aikaa pelata ajanvietepelejä. Minulla ei
tunnu olevan. Lasten pelit ovat tietysti eri asia, minullekin tuli niistä
jonkin verran kokemusta
Lehdestä
luin, että Angry birds -pelistä on valmistumassa elokuva. Siitä odotetaan
suurmenestystä, sillä valtava määrä ihmisiä on pelannut peliä.
Minä
en ole. Hahmot kyllä tunnistan, mutta peliä ei ole osunut kohdalle. Ilmeisesti
Bitti-Pekkakaan ei ole sitä minulle asentanut, ainakaan en ole huomannut.
Täytyy
myöntää, että tässä kohdassa tunnen, että yleissivistyksessäni on aukko.
Nuorena
opettelin pelaamaan shakkia, mutta sekin jäi. Pajatsokin tuli tutuksi. Samoin
kuvassa näkyvä peli.
Kun
katselee pelaavia ihmisiä, joskus herää outo epäily, että olenkohan menettänyt
jotain merkittävää. Ehkä menen katsomaan sen Angry birds -elokuvan, etten jäisi ainoaksi, jolle asia on vieras.
4 kommenttia:
Reklaamissa esitellyn fortunan sähköistetty kehitelmä, flipperi, oli kova sana nelisenkymmentä vuotta sitten vapaa-ajanviettoon, nestetäydennykseen ja mahdollisesti kevyeen ruokailuun tarkoitetuissa ympäristöissä. Nykyään monenkirjavat pokeriautomaatit ovat valitettavasti vallanneet markkinat. Flipperistä ei voittanut rahaa, taitavalla työskentelyllä vain vapaapelejä, mutta taitoa se kysyi enemmän kuin valmiiksi laskelmoidut nykyiset automaatit.
Jyväskylän Ilokiven (silloin kun se vielä sijaitsi yläkerrassa) tuli taitoja hiottua koville tuloksille. Voi sitä riemua, kun vapaapeli paukahti näytölle. Nykyäänkin käytössä oleva termi "tiltata" tulee pelikoneen liian rajusta tönimisestä johtuvasta keskeytyksestä. Peli loppui, ja "Tilt"-teksti ilmestyi näkyviin. Pelin sisällä oli heiluri, joka tarpeeksi suuren liikkeen johdosta kosketti anturiin ja katkaisi virran. Taitavasti tönittynä sai pallon pysymään pelialueella pitkään.
Otapa fortuna-peli esille, tottahan semmoisen omistat, ja viritä naulojen välille sopiviin paikkoihin kuminauhoja palloja ohjaamaan ja ponnauttelemaan.
Sana kaikkosi, p.o.: "Jyväskylän Ilokiven (silloin kun se vielä sijaitsi yläkerrassa) naapuriosakunnassa"...
Minun töistöni suurin osa tapahtuu tietokoneen ääressä. Tuntikausia kestävää nuotin tai kirjainten sijoittelua ei kestä loputtomiin, ja sen vuoksi irtaudun välillä peleihin. Ne ovat aina tavalla tai toisella rakentavia. Rautatiepelissä rakennetaan toimivia yhteyksiä, Civilization-pelissä toimivia yhteiskuntia, ja The Sims -peleissä toimivia asuntoja ja sen sellaista virtuaali-ihmisten hyödyttämiseksi. Räiskimis- ja mäiskimispelejä en ole koskaan pelannut, ja shakki on minulle pääasiassa sosiaalista toimintaa. 80-luvulla rakentelin roomahullulle pojalleni Via Appia- ja kaupunkipelejä. Sekin rakentelu katkaisi mukavasti työn joskus yksitoikkoisen ja rasittavan puurtamisen.
Trailerista (näin lastenlasten kanssa elokuvissa käydessäni) päätellen änkkäri-leffa on typerä. Ei ehkä siis kannata vaivautua.
Lähetä kommentti