Joka
vuosi se iskee näihin samoihin aikoihin.
Sille
voisi oikeastaan määritellä tarkan tapahtumahetken. Se alkaa kyllä kyteä pikkuhiljaa huhtikuussa,
mutta lopullinen käänne tapahtuu aina toukokuun toisena lauantaina
iltahämärissä.
Siis
Euroviisujen finaalia kuunnellessa. En juurikaan katsele Euroviisuja mutta
kuuntelen luurit korvilla puuhatessani muuta. Yleensä kirjoitan siihen aikaan
joka ilta, ja aina minulla on luurit korvilla. Vilkaisen olkapään yli
televisioon, jos kuuluu jotain kiinnostava. Kovin usein ei kuulu.
Se
on hetki, jolloin tuntee voimakkaasti halun muuttaa kesäksi maalle. Siitä
kasvaa nopeasti vimma, joka syrjäyttää muut ajatukset ja mielihalut.
Kielteistä
ilmaisua käyttäen asenteen nimi on "kaupunkielämään tympääntyminen".
Myönteinen ilmaisu voisi olla Shakespearea mukaillen "Kesäyön
unelmointi".
Niin
impulsiivinen en harmikseni osaa vieläkään olla, että lähtisin liikkeelle siitä
paikasta. Pitää valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuluu monta päivää.
Ensin
pitää välttämättä kiertää sellaiset näyttelyt, jotka ovat loppuneet ennen kuin
syksyllä palaan. Niitä olen nyt urakoinut. Seppo Fräntin kokoelma Lapinlahden
sairaalassa, "Särkyneiden suhteiden muistonäyttely" uudessa
Kaupunginmuseossa, Tom of Finland Taidehallissa.
Toiseksi:
pitää pakata auto täyteen tavaraa. Kirjoja, elokuvia, vaatteita. Lukemisen
painopisteeksi olen valinnut uuden kotimaisen kaunokirjallisuuden. Dekkareita
on kesäkodin kirjahyllyssä odottamassa satamäärin. Ja aitan ullakko täynnä
vanhoja aikakauslehtiä. Lepotuoli ulkona terijoensalavan alla odottaa lukijaa.
Dvd-elokuvat ovat jälleen kerran klassikkoja: Bergmania, Hitchcockia,
Truffaut`ta, Wilderia, Felliniä. Niitä katsotaan sateella. Toivottavasti ei
katsota. Matkalaukkuun tulee myös kesävaatteita: Lyhythihaisia paitoja,
t-paitoja, shortsit, sandaalit & valkoiset tennissukat.. Vanha Hankkijan lippalakki
odottaa perillä.
Kolmanneksi
pitää suorittaa pari tervehdyskäyntiä.
Aamupäivällä
ajoin metrolla Kampista Herttoniemeen tervehdyskäynnille. Tuli ikävä olo.
Vaunussa
oli lauma lukioikäisiä nuoria. Heillä tuntui olevan hauskaa, mikä ilmeni hieman
meluisasti. Paikalle ilmestyi viisikymppinen pukuherra. Hän alkoi rähjätä
nuorille.
Ei
hän melusta valittanut, kuten ensin luulin. Hänen rähjäämisensä kohdistui
nuorisoporukan kahteen tyttöön, jotka erosivat ihonväriltään muusta joukosta.
Siinä
äijä mouhusi käsi pystyssä räävittömyyksiä. Siltä osin hän olisi soveltunut
vaikkapa amerikkalaisten konservatiivien presidenttiehdokkaaksi. Mutta nuorissa
ei viesti saanut aikaan samanlaista innostusta kuin Amerikassa. Yllättäen
vaunun takaosasta ilmestyi kaksi reipasta nuorta miestä, jotka nappasivat äijän molemmilta puolilta kohteliaasti käsikoukkuun ja taluttivat
hänet takaperin ulos junasta Kulosaaren asemalle. Vaunullinen matkustajia antoi
raikuvat aplodit.
Paluumatkalla
Keskuskadulla jaettiin lehteä. Nappasin sen laukkuun mutta luin vasta illalla
kotona. Jätän lehden nimen harmeja välttääkseni tässä mainitsematta. Sisältö oli sitä itseään. Pakolaisten rikoksia, sionistien salaliittoja, valtamedian
valehtelua, parasiittien valtapyrkimyksiä.
Tähän
on tultu. On se kummallista, että vieläkään kaikki eivät näe vaaraa. Minä
pahoin pelkään, että tästä tulee vielä ongelmia, hyvin pahoja ongelmia.
Tunnen
olevani mökillä eskapisti, ihan samankaltaisessa merkityksessä kuin maisteri Raunio Pentti Haanpään romaanissa Noitaympyrä.
Maalla on hiljaista, mitä nyt naapurin Paavo traktorilla ajelee ja Lehtolan kukko järven takana laulaa. Lintuja en laske meluajiin, en edes räkättirastasta. Heinäsirkkoja en enää kuule. En myöskään lepakkojen tutkaääniä. Niitä on mökilläni paljon.
Maalla on hiljaista, mitä nyt naapurin Paavo traktorilla ajelee ja Lehtolan kukko järven takana laulaa. Lintuja en laske meluajiin, en edes räkättirastasta. Heinäsirkkoja en enää kuule. En myöskään lepakkojen tutkaääniä. Niitä on mökilläni paljon.
Maalla
muutun harrastelijaviljelijäksi. Painopistealueena ovat yrtit, kesäkukat ja
perennat. Tärkein valintaperuste on se, että perhoset ja pörriäiset
kiinnostuvat. Maa odottaa muokkaajaa, minua. Kädet likaiset mullasta.
Kesäyö
on odotuksen ydin. Yölaulajat ja lepakot vievät minut yöretkille. Sauna on
lämmin melkein joka yö, ja jäähdyttely ja uinti on elämyksen ydin. Laiturilla
istuskelu pimeässä tuo muistoja. Parhaimmillaan se on, jos taas toteutuu
elokuun täysikuun aikainen trooppinen lämpöaalto.
Tietokone
ei ole kesällä mukana. Pieni periksi anto on tabletti. Se tuli mukaan viime
kesänä ja osoittautui hyödylliseksi. Sanomalehdet eivät nimittäin ehdi jakeluun
aamukahviin mennessä. Tabletti auttaa siihen vaivaan.
Lähden
viikonloppuna, viimeistään sunnuntaina. Säätiedotus lupaa hyvää. Blogi jää
tauolle. Luen kyllä välillä tuttuja blogeja mutta tuskin kirjoitan itse.
Kiitän
lukijoita mielenkiinnosta. Lukijoita on edelleen ollut runsaasti. Erityiskiitos
kommentoijille. Pahoittelen, että en ole ollut kovinkaan tehokas vastaamaan
kommentteihin. Palaan syksyn saapuessa, viimeistään sitten kun Längelmävesi
alkaa jäätyä.
Kesällä
liikun ahkerasti pitkin Pirkanmaata, Hämettä ja Keski-Suomea, ehkä
kauempanakin. Taidenäyttelyt, konsertit, kesäteatterit ja muut tapahtumat
kiinnostavat. Vieraita mökillä tulee ja menee, mutta aikaa jää kyllä lukemiseen
ja kulkemiseenikin.
Kuva
(vanha kansakoulun opetustaulu) ja
runositaatti antavat näkymän kesäiseen olotilaani. Toivotan hyvää kesää
kaikille, tasapuolisesti.
POUTAPÄIVÄ (Aaro Hellaakoski - 1921)
Pääskyjen
liverrys poutaisella taivaalla.
Pihjajanoksan
varjo aitan seinällä.
Ruskettuneet
lapset marjaropeineen.
Niityllä
torkkuva hevonen,
takanaan
säihkyvä ulappa.
Sitä
kaikkea ei voi kyllikseen katsella.
Tuntee
olevansa kyllin pieni
ollakseen
varma
ja
levollinen.
Tuntee
olevansa tarpeeton
tarpeettomassa
maailmassa,
jota
aurinko paistaa.
Tuntee
elämän
niin
lapsekkaan avuttomana
haparoivan,
kompastelevan,
kapealla
laudalla, kahden tyhjyyden välissä.
Oi
aurinko, kuinka se paistaa!
Maa
heilimöi,
pääskyt
livertävät,
meri
säihkyy,
pihlajanoksan
varjo
keinuu
edestakaisin
aitan
harmajassa seinässä.
Oi
elämä, ei mitään turhempaa, ei kipeämpää,
ei
kauniimpaa.
Oi
kuolema, ei mitään lempeämpää.
4 kommenttia:
Tervetuloa heinäkuun alussa Sääksmäki Soi! -festivaaliin. Siellä on vähän myös erään toisen bloggerin töitä kuultavana, tämä kun täyttää pian 80 vuotta... :)
Mukavaa todellisuuden pakoilua.
Hyvää kesää! Ei muutamasta mekastajasta kannata olla huolissaan.
Kesäkuun sade kastellut kuivaa maata, virittänyt kukkien terälehdet eläviksi, nostanut hyttyset tanssimaan kitinäkatrilliaan. Mahdoitko eilen illalla katsoa/tallentaa Peter von Bagh-dokumenttiä? Hyvää jälkeä miehestä, joka jätti hyvää jälkeä Suomen elokuvaosaamiseen.
Paikalliset kesätapahtumat odottavat, yhden keksin 2014, nyt pitäisi kunnialla saada läpi tämänvuotinen minimaalisella budjetilla. Vrt. viisi leipää ja kaksi kalaa. Vahvistavaa, virvoittavaa ja vanhanaikaisen lämmintä kesää sinulle toivottaen, LO
Lähetä kommentti