Suursiivouspäivistä
en pidä. Onneksi niitä voi lykätä tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin olin
tarmokkaalla tuulella ja ryhdyin tuulispään lailla toimeen jo puoliltapäivin,
heti kun olin lukenut sanomalehdet.
Siivotessa
tulee pohtineeksi syvällisiä.
Tilaankohan
liikaa lehtiä? Niitä kertyy eteisen nurkkaan isot pinot. On melkoisen
vaivalloista kantaa niitä takapihan paperinkeräyslaatikkoon. Minulle tulee
kolme sanomalehteäkin, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet ja lapsuuteni
kotikaupungin Keskisuomalainen. Onneksi luovuin muutama vuosi sitten siitä
tamperelaisesta.
Lisäksi
tulee kesämökkiseudultani kaksikin paikallislehteä. Ja tietysti aika monta
harrastus- ja ammattilehteä, Parnasso, Filmihullu, Ruumiin kulttuuri ja muutama
tiedelehti. Päälle vielä asiakaslehdet ja ilmaisjakelut, nämä Yhteishyvät ja sen sellaiset.
Välillä
kaduttaa, kun tällä tavalla rääkkään postinkantajaa. Pitäisikö tehdä niin kuin
Yliopisto teki, lopetti yli tuhat lehtitilausta, kun kolmen kovan puolueen
hallitus vei rahat. Kutsuvat sitä toiminnan tehostamiseksi.
Aina
kun alan kantaa lehtinippuja ulos, mieleen tulee vaihtoehto. Jospa en viekään
lehtiä ulos. On nimittäin olemassa järkevä ja perusteltavissa oleva vaihtoehto.
Vaihtoehdon
olen kirjoittanut muistivihkoon vuosia sitten. Se löytyi arvovaltaisesta
julkaisusta nimeltä Kotiliesi 3 / 1978 palstalta "Niksikotiliesi". Se
kuuluu näin:
·
Vanhoja lehtiä ei
kannata heittää pois. Kun tulee tavallista enemmän vieraita, lehtinipuista saa
hyviä istuimia.
4 kommenttia:
Mahtaisivatkohan olla miten mukavia istuimia ne lehtipinot? Vaaleaan hameeseen tarttuisi painomustetta tai pino luistaisi teryleenihousujen alta? Saattaisi tietysti tarjoutua tilaisuus jonkinlaisen ruumiinkulttuurin harjoittamiseen?
Joskus muistan ainakin tarjoutuneeni viemään roskiin yhden kaverini sanomalehtikasoja. Hän taisi säilyttää lehtiä sitä varten, että voisi tarvittaessa tarkastaa niistä jonkin jutun. En muista raaskiko hän lehdistään luopua.
Meille ei ole tullut muita lehtiä kuin ilmaisjakelut. Tai vaimolle tuli Kodin Pellervo jonkin aikaa. Onkohan tuo Filmihullu minkäläinen? Pitää se laittaa harkintaan.
Lehtiniput voisi sitoa narulla, jotta pysyisivät paremmin kasassa. Päälle lautasliina niin ei tule sotkua. Istumismukavuus ei ehkä ole nojatuolin veroinen, mutta lähteepä siihen sijoitettu vieras nopeammin kotiinsa.
Filmihullu on lehti, joka tekee aika tiukkaa analyysia huippuelokuvista ja -ohjaajista. Mikään filmitähtien fanituslehti se ei oli. Peter von Bagh päätoimitti sitä tunnetulla tyylillään vuosikymmenet, ja tuntuu se säilyttäneen laatunsa vielä Petterin kuoleman jälkeenkin. Minulla on tallessa kaikki numerot jostain 1970-luvun lopulta alkaen. Tutustu lehteen tästä nettiosoitteesta:
http://www.filmihullu.fi/
Jossain vaiheesssa lääkärit saivat tilata edullisesti BMJ:tä (arvostettu brittiläinen yleislääketiedelehti). Lehti oli pakattu muoviseen kääreeseen, joten käytimme niitä puutarhakalusteissa istuinalusina varsinkin sateisina kesinä ne olivat käteviä.
Taas uusi esimerkki kierrätyksen mahdollisuuksista, kunhan kekseliäisyyttä riittää. Mille tahansa löytyy näköjään hyötykäyttöä.
Lähetä kommentti